Kuka omistaa videosi ja kuvasi verkossa?

Eräässä aiemmassa artikkelissa pohdin museoiden kokoelmien julkaisua esim. YouTubessa. Asia ei toki ole kovin yksinkertainen, sillä usein kaupallisilla palveluilla on omat käyttöehtonsa, joihin käyttäjä suostuu palveluun kirjautuessaan ja sisältöä sinne ladatessaan.

Guardianin sivuilla oli mielenkiintoinen artikkeli koskien suosituimpien verkkopalvelujen käyttöehtoja. Yhteenvetona:

YOUTUBE

– Ladatessasi sisältöä Youtubeen, oikeudet sisältöön säilyy sinulla, mutta annat samalla rajoitetut oikeudet sisällöstä Youtubelle ja muille käyttäjille. Tämä rajoitettu oikeus on oikeastaan aika laaja (Lataamaasi sisältöä voidaan jakaa, käyttää ja kopioida ilmaiseksi maailmanlaajuisesti Youtuben ulkopuolellakin.). Tämä oikeus myös säilyy, vaikka jätät palvelun, sillä Youtube pidättää oikeuden käyttää sisältösi kopioita.

– Palvelu pidättää oikeuden kaikkiin muutoksiin ja kehoittaa käyttäjiä tarkistamaan käyttöehdot tietyn väliajoin. Jos uusiin käyttöehtoihin ei ole valmis suostumaan, tili pitäisi sulkea.

TWITTER

– Oikeudet sisältöön säilyy sinulla, mutta annat samalla oikeuden palvelulle ”käyttää (use), kopioida (copy), jäljentää (reproduce), käsitellä (process), muokata (modify), mukailla (adapt) julkaista (publish), siirtää (transmit), esittää (display) ja jakaa (distribute)” sisältöä maailmanlaajuisesti ilman maksua.

FACEBOOK

– Oikeudet sisältöön säilyy sinulla ja voit kontroloida yksityisyysasetuksilla sitä, kuinka sisältö näkyy ja sitä jaetaan muille. Facebook myös lupaa, että sisältöä ei anneta mainostajille ilman asianomaisen suostumusta.

– Käyttäessäsi Facebookia annat palvelulle oikeuden käyttää tietoja ”sinulle tarjottujen palvelujen ja ominaisuuksien yhteydessä, joita palvelu tarjoaa sinulle, ystävillesi, palvelun kumppaneille, mainostajille, pelinkehittäjille ja muille sovelluskehittäjille.

INSTAGRAM

– Nämä käyttäjäehdot ilmeisesti ovat vielä vaiheessa suuren vastustuksen vuoksi. Aiemminhan tammikuun 16.päivä voimaan piti astua  uudet ehdot, joissa käyttäjät antavat kuvat käytännössä ilmaiseksi Instagrammin hyödynnettäväksi.

FLICKR

– Flickr on Yahoon palvelu, jossa oikeudet lataamaasi sisältöön säilyy sinulla, mutta samalla luovutat lisenssin Yahoolle käyttää sisältöä. Lisenssi pitää sisällään oikeuden ”maailmanlaajuisesti jäljentää (reproduce), muokata (modify), mukailla (adapt) ja julkaista (publish) sisältöä sen alkuperäisessä julkaisukontekstissa”.

Periaatteessa siis omistajuus säilyy pääasiassa käyttäjällä, mutta palvelut saavat lähes rajattomat oikeudet lataamasi sisällön muokkaamiseen ja levittämiseen. Videoiden ja digitaalisten kuvien kohdalla sillä ei hirveästi ole merkitystä, koska kopio voi olla aivan yhtä hyvä ja tasokas kuin alkuperäinenkin. Siihen on vain asennoiduttava niin, että kun kuvan tai videon laittaa ylläoleviin palveluihin, kontrolli niihin on tietyllä tapaa mennyttä.

Tässä on oikeastaan kyse siitä, mikä on alkuperäiskappale, kuka sen oikeudet omistaa ja kuka voi antaa ne oikeudet eteenpäin? Museo on mahdollisesti myynyt kokoelmistaan kuvan (kopion kuvasta) yksityiselle ihmiselle, joka on vastoin sovittuja sääntöjä laittanut sen verkkoon. Sieltä se on mahdollisesti päätynyt johonkin kaupalliseen kuvapalveluun. Sääntöjen rikkojahan on se yksityinen ihminen, jolta voidaan vaatia korvauksia, jos todisteet sen mahdollistavat, mutta mitä mieltä siinä on? Kuka siitä hyötyy, kun vahinko on jo sattunut? Ja onko se edes vahinko? Usein vanhojen kuvien kohdallahan digitaalinen kuva on aina repro eli kopio alkuperäisestä, joka taas on valokuva paperilla tai negatiivi. Alkuperäiskappale on siis edelleen museolla, kun taas repro leviää verkossa ja mahdollisesti hyödyttää ja sivistää siellä ihmisiä. Kun taas digikuvissa alkuperäiskappaleen määritelmä tapahtuu täysin toisin, kyseessä on lähinnä bittijonojen säilyttäminen muuttumattomana, jolloin mikään kuvassa ei mene ”rikki”, katoa, muutu tai sitä ei muokata eikä formaattia vaihdella.

Tätä ”ongelmaa” eli digitaalista kokoelmanhallintaa ja digitaalisen aineiston käsittelyä verkossa ovat monet minua viisaammat jo useaan otteeseen pohtineet. Ratkaisuja ovat esim. digitaalisen aineiston pitkäaikaissäilytysprojektit, Museo2015 -projekti, Finna– ja Europeana -tietokannat ja aineiston lisenssointi esimerkiksi Creative commons -lisenssillä.

Minna

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s