Category: Hankealustus

Käyttäjät/kävijät – sekä museossa että verkossa

Uusia sivuja miettiessäni olen pyöritellyt seuraavia kysymyksiä:

  1. Ketkä ovat kävijöitämme nyt sekä verkossa että museoissa?
  2. Ketkä ovat potentiaalisia (mahdollisia) kävijöitä verkossa että museoissa? Ja mitä keinoja voisimme verkkosivuja luodessa käyttää, että tavoitamme heidät? –> Lisää asiakkaita museoihin!
  3. Onko verkkokävijät itseisarvo (= lasketaanko verkkokävijät museokävijöiksi?), vai onko tavoitteena saada verkon kautta kävijöitä konkreettiseen museoon? Miten nämä tavoitteet saavutetaan? Miten niitä mitataan?

1. Ketkä ovat kävijöitämme nyt sekä verkossa että museoissa?

Kuntalaiset ja muut kävijät

Tällä hetkellä sekä Kemin että Tornion museoiden verkkosivut ovat kaupunkien palvelimien alla, kaupunkien www-sivuilla. Sekä Kemissä että Torniossa on toteutettu Internet -käyttäjäkysely (Torniossa marraskuussa 2012, Kemissä vuonna 2010). Kemin kaupungin sivuilla käyttäjäkyselyyn vastanneista 67% oli kaupungin asukkaita ja 33% ulkopaikkakuntalaisia. Tornion sivuilla kaupungin asukkaita vastanneista oli 56% ja muualta 40%, loput ulkomailta.

Tornion kaupungin sivujen käyttäjistä suurin osa tulee sivuille Suomesta. Seuraavaksi suurin ryhmä on luonnollisesti Ruotsista. Kolmantena ryhmänä ”not set” eli tuntematon. Mielenkiintoista on, että venäläisten määrä on suuri myös täällä Meri-Lapissa -ryhmänä heti neljäntenä. Myös Kemissä Suomesta sivuille tulevien määrä on ylivoimainen, seuraavaksi suurin ryhmä on englanninkieliset. Sitten tulee saksan-,  ruotsin-  ja venäjänkieliset .

Käyttäjät etsivät sivuilta pääasiassa ajankohtaista tietoa, tietoa päätöksenteosta ja tapahtumista. Liitteenä Tornion Internet -käyttäjätutkimusraportista osio siitä, mitä käyttäjät etsivät sivuilta (Lähde: Yrjö Nurkkala). Kemissä tulokset olivat hyvin samanlaiset.

Tornion www-sivujen käyttäjätutkimus 2012, raportin osa. Lähde: Yrjö Nurkkala

Itse museoissa kävijöistä tilastoidaan täysin luotettavasti vain määrä. Millainen sitten on tyypillinen museokävijä? Museoliitto on tehnyt käyttäjäkyselyn museokävijöistä vuonna 2011. Tyypillinen museokävijä on nainen ja Etelä-Suomesta. Hän on ylempi toimihenkilö, omaa korkeakoulututkinnon, on 46-65 -vuotias ja käy museossa noin 1-5 vuodessa. Yhteensä museoissa vieraili 5 miljoonaa kävijää. 660 000 vierailijoista oli ulkomaalaisia

Museoiden kävijöistä suuri kohderyhmä on koululaiset. Opettajat tuovat ahkerasti oppilaitaan museoihin, teettävät tehtäviä ja osallistuvat työpajoihin minkä museoammattilaiset vain ehtivät heille tehdä ja järjestää.

Yksi tärkeä erikoispiirre Meri-Lapin museoiden kohdalla on se, että osa niistä tuottaa alue- ja maakuntamuseoina palveluita laajalle alueelle. Verkkosivut tavoittavat myös siis ihmisiä museoiden toiminta-alueella, joilla ei ole mahdollisuutta vierailla konkreettisessa museossa.

2. Ketkä ovat potentiaalisia (mahdollisia) kävijöitä verkossa että museoissa? Ja mitä keinoja voisimme verkkosivuja luodessa käyttää, että tavoitamme heidät? –> Lisää asiakkaita museoihin! 

Meri-Lapin alueella on paljon liikennettä, matkailijoita ja intressiryhmiä, joiden vierailijat saattaisivat olla kiinnostuneita museoiden palveluista entistäkin enemmän.

Kansainvälinen yhteistyö:

Jos olette ikinä käyneet vierailijoina jonkun tahon luona jossain muussa maassa kuin Suomessa, tiedätte mihin teidät ensin viedään: museoon. Parhaimmillaan kansainvälinen vierailu/kurssi/matka on täynnä kiertoajeluita ja paikallisen kulttuurin ja historian esittelyä museoiden avustuksella.

Meri-Lapin museoiden tilanne on siitä herkullinen, että sekä Kemin historiallinen museo että Tornionlaakson maakuntamuseo uusivat omat perusnäyttelynsä ensi vuoden aikana. Tämä tarkoittaa sitä, että Meri-Lapissa tulee olemaan vuonna 2014 kaksi uutuuttaan hehkuvaa museoiden perusnäyttelyä, joiden markkinointi kohderyhmille (koulut, oppilaitokset, kuntien virkamiehet…) jo uutuusarvon puolesta on helppoa.

Matkailijat:

Keitä ovat Meri-Lapin matkailijat? Kuinka paljon heitä on? Mitä palveluita he kaipaavat?

Koko Meri-Lapin yhteinen matkailustrategia kertoo, että koko Lapin matkailustrategian kehittämistoimia ovat mm. saavutettavuus ja matkailun ympärivuotisuuden kehittäminen. Meri-Lapin alueella vuonna 2009 tilastoitiin yhteensä 224 718 yöpymistä. Välitöntä matkailutuloa kertyi noin 16 miljoona euroa. Graafeja katsoessa tulee selväksi, että Meri-Lappi on houkuttelevin kesä-heinäkuussa, jolloin matkailijoissa on selvä piikki.

Mistä maista suuntautuu sitten matkailijoita tänne Meri-Lappiin?

Talvi 2009–2010 (marras-huhtikuu)

Suomi 37 587

Venäjä 2339

Saksa 1031

Ruotsi 813

Iso-Britannia 737

Alankomaat 703

Kiina 605

Belgia 547

Italia 501

Espanja 424

Norja 414

Kesä 2010 (touko-lokakuu)

Suomi 58 518

Norja 2767

Saksa 2097

Ruotsi 1907

Venäjä 1157

Viro 775

Tanska 617

Alankomaat 578

Iso-Britannia 323

Italia 235

Liettua 18

(Lähde: Meri-Lapin matkailustrategia 2011-2014, Alkuperäinen lähde: Tilastokeskus 2011)

Yhteenveto matkailijoista (laskin yhteen kesä- ja talvimatkailijat, museot ovat kumminkin ympärivuoden auki.) TOP 4:

Venäjä 3496

Norja 3181

Saksa 3128

Ruotsi 2720

Meille siis venäläiset on suurin ulkomaalaisten ryhmä, minulle se tuli ehkä hieman yllätyksenä, kumminkin täällä länsirajalla kun ollaan. Seuraavaksi norjalaiset, joiden kesämatkailu alueella on suurta (asuntoautomatkailua?). Saksalaiset käyvät ahkerasti sekä kesällä että talvella (busseilla?) ja ruotsalaiset ovat naapurissa. Tarkempaa matkailuryhmien segmentointia ei ilmeisesti ole tehty, joten hankala on arvioida, millaisia matkailijoita alueella käy (Ilmeisesti yön yli matkailijoita on kumminkin tavoitteisiin nähden liian vähän.).

Ei-kävijät:

On paljon ihmisiä, jotka käyvät harvoin museoissa (Ehkä jopa eivät ole koskaan käyneet museossa.). Museokävijä 2011 –tutkimuksen mukaan ei-kävijätkin pitävät museota tärkeänä ja näkevät sen tärkeimmäksi tehtäväksi kulttuuriperinnön tallentamisen ja säilyttämisen. Museo nähdään siis arvokkaana ja tärkeänä instituutiona, vaikka henkilö ei kävisi siellä. Tavoitteena on kumminkin tehdä ei-kävijästä kävijä, jolloin hän pääsee ihailemaan instituution sijasta sisältöä.

Kuinka tavoittaa näitä ryhmiä verkkosivujen avulla? Potentiaaliset kävijät ovat niitä, joihin meidän tulisi kiinnittää huomiota, sillä tavoitteena on tehdä potentiaalisesta kävijästä satunnainen, ehkä jopa aktiivinen kävijä. Matkailijoihin voimme tarttua kieliversioilla, hyvällä saavutettavuudella (SEO eli hakukoneoptimointi, päätelaitteeseen mukautuva suunnittelu) ja itseään mainostavilla sivuilla (sosiaalinen media). Kansainväliseen yhteistyöhön voimme tarttua tiedottamalla kohderyhmille museoiden sivuista. Ei-kävijöiden saavuttaminen onkin sitten varmasti ihan oman projektin paikka. 🙂 Yhteiset alueen verkkosivut mahdollistavat myös paketoimisen; voimme esimerkiksi ehdottaa kävijöille optimaalista Meri-Lapin museot –kierrosta. Verkkoyhteistyö myös muiden toimijoiden kanssa on otettava huomioon: matkailu – kulttuuri – elinkeinoelämä ovat kolme alueen ”toimijaa”, joiden tulisi mainostaa ja huomioida toisiaan ristiin rastiin.

3. Onko verkkokävijät itseisarvo (= lasketaanko verkkokävijät museokävijöiksi?), vai onko tavoitteena saada verkon kautta kävijöitä konkreettiseen museoon? Miten nämä tavoitteet saavutetaan? Miten niitä mitataan?

Verkkokävijät eivät ole itseisarvo. Ainakaan vielä. Tällä hetkellä voit tuottaa verkkoon vaikka koko Suomen suosituimman palvelun (esim. Tornion kirjaston Dekkarinetti, jota käytetään todella paljon koko Suomessa, jälleen: kiitos tiedosta Yrjö Nurkkala.), mutta sitä ei nähdä tilaajan toimesta samalla tavalla konkreettiseksi palveluksi, joka tuotetaan. Eihän sitä voi rahallisesti edes mitata (aika harvaa museon palvelua voi.). Millainen hyöty siitä on markkinoinnin ja brändin kannalta, jää helposti unholaan, koska tulokset eivät ole suoria.

Tavoitteeksi on siis asetettava ennen kaikkea se, että verkkosivujemme kautta ohjaamme kävijöitä yhä paremmin konkreettisiin museoihin. Tämä tapahtuu kaikkein parhaimmin saavutettavuuden parantamisella: tiedämme keitä kävijämme ovat, mitä kävijämme sivuiltamme etsivät ja tuomme ne heidän näyttöpäätteensä eteen selkeästi ja nykyaikaisesti. Tiedostamme myös potentiaaliset kävijät ja suurimmat ei-suomea-puhuvat –ryhmät, ja tuotamme tärkeimmät osiot sivuista näillä kielillä. Lisäksi tuotamme alue- ja maakuntamuseoiden ominaisuudessa myös pelkästään verkkoon tarkoitettua materiaalia, joka on mahdollisesti myös museossa olevaan näyttelyyn jollain lailla sidoksissa.

Miten sitten mittaamme tuloksia? Kun sivut ovat pystyssä, kuinka tiedämme, ovatko käyttäjät palveluun tyytyväisiä? Meidän on asetettava tavoitteet, joita kysymme myöhemmin sekä verkkokävijöiltä että museokävijöiltä paikan päällä. Näistä lisää myöhemmin.

Minna

Mainokset

Kahden kunnan väkeä

Miten lähteä tekemään verkkosivustoa museoille, jotka ovat kahden eri kunnan alla? Mitä haasteita se tarjoaa käytännön kannalta? Mitä tulee ottaa huomioon, että projekti tarjoaa suurimman mahdollisen hyödyn sekä museotoimijoille että kuntalaisille?

Ylläolevia kysymyksiä jokainen yhteishankkeen projektin vetovastuussa oleva henkilö joutuu varmasti pyörittelemään. Olen vasta projektin alussa, mutta eteen on tullut jo muutama huomioon otettava asia:

1. Vuoropuhelu tietohallinto-osaston kanssa
Kunnilla on usein oma tietohallinto-osastonsa, kuten tässäkin tapauksessa. Tietohallinnoilla on omat toimintatapansa ja verkkosivustojen hallinnassa yksi tärkeimmistä piirteistä on käytettävä julkaisujärjestelmä. Monissa kunnissa hallittavia julkaisujärjestelmiä voi olla jo useita, joten yksi mahdollisesti uusi julkaisujärjestelmä paletissa tuo lisähaasteita tietohallinnolle.
Tietohallinto on pidettävä mukana ja tietoisena järjestelmävalinnoista ja palveluntuottajista, vaikka jälkimmäinen ei tulisikaan kunnilta itseltään. Aina kun on kyse tietojärjestelmähankkeista, niitä ei voi eikä pidä tehdä tietohallinnon tietämättä. Ideaaliahan olisi, että valittava julkaisujärjestelmä on jo tietohallinto-osastojen paletissa mukana, jos mahdollisesti jopa koko kunnan verkkosivujen julkaisujärjestelmänä. Aina se ei tietenkään ole mahdollista, eikä se saa olla julkaisujärjestelmän valinnassa tärkein kriteeri.

2. Julkaisujärjestelmä
Verkkosivustohankkeen yksi kriittisimmistä ja kaikkeen vaikuttavista valinnoista on julkaisujärjestelmän valinta. Suuri osa blogiteksteistäkin tulee todennäköisesti käsittelemään julkaisujärjestelmää. Kun on kyse yhteishankkeesta, julkaisujärjestelmän valintaan vaikuttaa luonnollisesti moni asia: Kuinka paljon/minkä tason käyttäjiä verkkosivustolla tulee olemaan? Millaista sisältöä verkkosivustolle tullaan luomaan? Tuleeko sivuston olla skaalautuvissa mahdollisesti muuhunkin tulevaisuudessa? Kuinka räätälöitävissä sivuston on oltava? Ja kun on julkisesta toimijasta kyse: onko julkaisujärjestelmä avoimen lähdekoodin, ilmaisen lisenssin omaava järjestelmä vs. kaupallinen, suljetun lähdekoodin järjestelmä?

3. Yhteiset tavoitteet, toimivat sisällöt
Tässä projektissa erillisiä museoita on neljä. Pahimmillaan/parhaimmillaan yhteishankkeessa toimijoita voi olla kymmeniä. Kuinka luoda toimiva sivusto, joka ei rönsyile sinne tänne, ja jonka tavoitteet ovat selkeät ja yhtenevät? Oma näkökulmani on, että sisältöä voi ja monissa tapauksissa pitääkin olla paljon, kunhan se on:
1. ajantasalla ja
2. käyttäjälähtöisesti navigoitavissa.

Toisin sanoen kaikki sellaiset sivut ovat turhia, joissa lukee: ”Tähän tulee sisältöä myöhemmin”, jos se sama teksti löytyy sieltä vuosia myöhemminkin. Jos uudelle sivulle ei ole selkeää päivityssuunnitelmaa, sitä ei kannata lätkäistä kuntalaistenkaan harmiksi esille. Myös sivut, joissa on vanhentunutta tietoa tai tieto on väärää tai harhaanjohtavaa, tulee poistaa.
Sivuston on oltava myös hyvin järjestäytynyt, navigointitermit käyttäjälähtöisiä ja intuitiivisia. Tällöin sisältö saa ja voikin lähteä kasvamaan, kunhan aluksi sovituista periaatteista pidetään kiinni. Miten nämä on sitten ratkaistavissa?

1. Ajantasainen tieto = ennakkoonmäärätyt ja motivoituneet päivittäjät verkkosivustolle
Kuulostaa ehkä itsestäänselvyydeltä, mutta useinkaan se ei sitä ole. Jos organisaatiossa ei ole jo olemassa verkkosivujen päivittäjää, se joudutaan mahdollisesti valitsemaan henkilöistä, jotka eivät sitä missään nimessä halua tehdä/joiden työmäärä on jo muutenkin äärirajoilla. Kun nykyaikana kumminkin tiedon välittäjänä on oltava se, joka tiedon omaa, päivittäjä on ehdottomasti löydettävä omasta organisaatiosta.
Miten sitten motivoida päivittäjää verkkosivustolle? Tähän ei varmasti ole yhtä oikeaa vastausta, eteenkään kun harvoin organisaatiolla on mahdollista nostaa palkkaa (toisaalta verkkosivujen päivittäminen pitäisi olla osa tämän päivän viestintää, ei ylinmääräinen työ.). Yksi mahdollinen motivaattori museoiden tapauksessa voisi olla verkkokävijöiden laskeminen kävijämääriin. Tällöin tilaajille lähetettävien kävijämäärien mukana lähetettäisiin myös verkkoanalyysityökalun raportti yksilöidyistä kävijöistä. Ehkä tätä tehdäänkin jo, mutta kuinka sitä hyödynnetään jos hyödynnetään?

2. Käyttäjälähtöinen navigointi
Kuinka saada käyttäjät löytämään etsimänsä? Ja nykyaikainen lähestymistapa: kuinka saada käyttäjät löytämään joku sellainen asia, jonka haluat käyttäjien löytävän? Lähtökohta navigoinnin suunnitteluun on tosiaan käyttäjissä ei toimijoissa, ei edes jälkimmäisessa tavoitteessa. Kaikki tulee ajatella käyttäjien ja kuntalaisten kautta. Miten, missä, milloin? Tänä päivänä on otettava huomioon esim. navigointipalkin konkreettinen muoto, sillä yhä useampi käyttäjä on mobiilikäyttäjä. Kun päätelaitteen muoto vaihtelee pienestä kännykästä ison läppärin näyttöön, tulisi navigointipalkinkin muuttaa muotoaan (responsiivinen eli päätelaitteeseen mukautuva suunnittelu). Palataan tähänkin asiaan myöhemmin…

Kun yhteishankkeen tavoitteet saadaan yhtenäisiksi, siitä on hyvä lähteä suunnittelemaan toimivaa ja elävää verkkosivustoa, jossa on museoiden kannalta näyttelytoimintaa tukevaa sisältöä ja sisältöä, joka lisää käyttäjiä sekä konkreettisessa museossa että verkkosivuilla.

to be continued…