Category: Hyvät käytännöt

Projektin aikataulusta ja etenemisestä

Projekti on nyt puolessa välissä, eli toiset neljä kuukautta vielä edessä. Olen puolipäiväinen, joten täysinä työpäivinä mitattuna projekti olisikin jo melkein päätöksessä. Nyt toteuttajat ovat suunnitelmien kimpussa, ja toivottavasti saadaan pian ensimmäistä visuaalista suunnitelmaa.

Mikä olisi sitten hyvä pituus tämänkaltaiselle projektille? Kolme kuukautta? Puoli vuotta? Vuosi? Vuosi on liikaa, kolme kuukautta aika vähän, etenkin jos suunnitelmia ei ole tehty lainkaan. Ehkä koko tämän blogin alkuperäinen syy oli juurikin se, että tietoa tämänkaltaisiin asioihin ei ole (muuta kuin perinteinen soittokierros maakuntiin). Jokainen projektityöntekijä taistelee samojen asioiden kanssa. Google ei ole oikea paikka etsiä sellaista tietoa, projektinhallintatyökalut ovat. Tämä ei varmasti ole uusi asia, mutta miksi ei ole yhteisiä projektityökaluja julkisen hallinnon projekteille (heh, googletin projektin alussa, enkä löytänyt… Onko niitä?)? Olisin projektia aloittaessa kirjautunut järjestelmään, luonut tavoitteet, kirjannut perustiedot ja työn edetessä luonut sinne lisää tietoa. Yksi pullonkauloista on varmasti tarjouskilpailu ja tarjouspyyntöjen sisällöt. Miten mitata sitä, onko tarjouspyyntö onnistunut? Onko se esim. saatujen tarjousten määrä verrattuna lähetettyjen tarjousten määrään? Plus tähän tarjousten hintahaitari —> mitä pienempi vaihtelu, sitä onnistuneempi tarjouspyyntö? En tiedä, mutta sen tiedän, että juurikin niistä, onnistuneista tarjouspyynnöistä, meidän muiden pitäisi olla kiinnostuneita parantaaksemme projektien onnistumista. Sama koskisi rahoitusta hakiessa; projektityökalusta voisi hakea tietoa tämän kaltaisista projekteista, keskimääräistä kestoa, budjettia jne…

Varmasti helpommin sanottu kuin tehty. Yksi syy sellaisten puuttumiseen on todennäköisesti se, että julkinen puoli saa rahoitusta eri tahoilta aina EU:sta ministeriöihin. Tällöin teemme selonteon ja raportin vain rahoittajataholle, yhteistä ”poolia” ei olekaan. Nyt olemmekin tilanteessa, jossa samoja projekteja tehdään ympäri Suomen useaan kertaan, eri onnistumisprosentein. Tehokkuus on nykyään kirosana, mutta jos tällaisissa asioissa luotaisiin yhteisiä työkaluja, voisimme keskittyä itse ydinasioihin sen sijaan että taistelisimme aina samojen perusasioiden kanssa.

Valtioneuvoston ratkaisu tämän kaltaisiin ongelmiin on oman verkkojulkaisujärjestelmän luominen. Ratkaisu tuokin, tuloksia odotellessa. 🙂

Miten edetään?

Mitäs minä sitten teen nyt? Teen sisältöä verkkosivuille. Toteutan esimerkiksi verkkonäyttelyitä. Teen ne Joomla-julkaisujärjestelmällä, koska en hallitse Drupalia niin hyvin (lainkaan). Miksi Joomla sitten kelpaa verkkonäyttelyiden tekoon, mutta ei itse sivuston julkaisujärjestelmäksi?

Verkkonäyttelyt ovat pääasiassa sisältöä, joka ei muutu. Samalla tavoin kuin näyttely oikeassa elämässä, museoammattilainen voi tuottaa verkkonäyttelyn, joka on tietty kokonaisuus esimerkiksi valokuvista tai dioista. Näin ollen sisältö on pysyvää, jota ei lisätä / muokata välttämättä koskaan. Tällöin Joomlan puutteet eivät ole ongelma. Tietenkään tämä ei tarkoita sitä, että sivuilla ei voisi olla jotain sellaista, joka kommunikoisi käyttäjien kanssa, kuten esimerkiksi sosiaalisen median painikkeet, arvostelupainikkeet (kuinka monta tähteä), miksi ei myös kommentointipainikkeet (tässä on vain se ongelma, että kommentointimahdollisuus edellyttää myös kommenttien moderointia, joka taas edellyttää resursseja museolta). Verkkonäyttely on myös hyvä tapa kerätä tietoa valokuvien puuttuvista tiedoista, kuten ihmisistä, ajasta, paikasta jne…

Kerron lisää verkkonäyttelyistä myöhemmin, kun sisällöt varmistuvat.

Minna

Mi(s)tä sisältöä museoille verkkoon ja miten?

Museolaiset ovat erinomaisia sisällöntuottajia. He ovat tottuneet luomaan näyttelyitä, työpajoja, erilaisia tapahtumia, luentoja, teemailtoja jne… Miten näitä taitoja voisi parhaiten hyödyntää verkossa? Usein museolaisilla on sisältöön ideoita, mutta ei välttämättä osaamista tuottaa sisältöä teknisesti / määrärahoja ostaa sitä ulkopuoleltakaan.

Verkossa jos missä pätee sanonta, että pyörää ei kannata keksiä uudelleen. Nyt on jo olemassa erinomaisia valmiita työkaluja, sovelluksia ja palveluita, joilla voi tuottaa erinomaista sisältöä verkkoon aina verkkonäyttelyistä interaktiivisiin kuviin. Mekin tulemme mahdollisesti hyödyntämään joitakin juttuja omassa projektissamme:

(WordPress.com ei mahdollista iframen lisäämistä blogiin, ainakaan kovin helposti. Tämän vuoksi otin näistä eri ohjelmista kuvankaappauksen, jota klikkaamalla pääsee itse sisältöön.)

Historypin (Klikkaa kuvaa, niin pääset suoraan näyttelysivulle.)

kuvankaappaus www.historypin.com -sivuilta, otettu 9.1.2013.

kuvankaappaus http://www.historypin.com -sivuilta, otettu 9.1.2013.

Sosiaalinen, historiallisia kuvia keräävä palvelu. Palvelua tukee Google maps ja Nominet Trust (Nominet myöntää Iso-Britannian .uk- domaintunnukset.). Palvelun on kehittänyt We are what we do -voittoa tavoittelematon organisaatio. Palveluun voi merkata kuvia paikka- ja aikatietojen mukaan, mukana on jo noin 30 000 kuvaa, pääosin Iso-Britanniasta.

Mitä tällaisella palvelulla voisi tehdä? Esimerkiksi käyttää sitä postikorttigalleriana kuten Kalifornian kaupunginkirjasto, tai luoda kuvapohjainen virtuaalikierros johonkin historialliseen tapahtumaan kuten Readingin museo. Mahdollisesti museot voivat luoda oman kanavan palveluun, josta löytyy kaikki museon tuottama sisältö Historypiniin. Linkki vain omille kotisivuille, kerrotaan uudesta sisällöstä Facebookissa ja niin on uusi verkkonäyttely kasassa.

Herää kysymys: kuka omistaa kuvat sitten kun olen ne sinne julkaisut? Edellisessä artikkelissa kävinkin läpi jo suurimpien kaupallisten palvelujen käyttäjäehtoja. Lähes kaikissa kuvien lisääjä antaa palvelulle lisenssin käyttää kuvien kopioita omiin tarkoituksiinsa. Museot ovat tottuneet pitämään langat käsissään, mitä kuvien oikeuksiin tulee, mutta netissä kaikki on toisin. Kerran verkkoon mennyt kuva on siellä aina. Toisaalta digikuvien kohdalla on muutenkin pakko luopua ajatuksesta ”alkuperäinen kuva”.

Infograafit eli datan visualisointi

Moni suomalainen mediakin on tänä vuonna alkanut tuottaa ”infograafeja” eli visualisoitua dataa. Tähän trendiin on helppo hypätä kun verkko on pullollaan ilmaisia infograafien tekemiseen tarkoitettuja ohjelmia.

Esimerkkejä infograafeista eli tein erilaisia visualisointeja edesmenneestä Lapin vaikuttajasta Uuno Hannulasta ja kuvitteellisesta museosta 123:

Wordle – infograafi Hannulaa kuvaavista eri rooleista elämässä:

Fonttia, värejä ja mallia voi muuttaa mieltymysten mukaan. Kiva juttu, mutta miten tätä voisi hyödyntää? Ensimmäisenä tulee mieleen esimerkiksi jos tarvitaan julistetta johonkin pikaisesti.

www.infgr.am

Infograaffi kuvitteellisen museon kävijöistä (klikkaamalla kuvaa aukeaa infogrammi oikein sivulle http://www.infogr.am.)

Näitä voi hyödyntää monellakin tapaa. Esimerkiksi ”Museomme lukuina” -sivu omilla verkkosivuilla, jossa kokoelmien määrät visualisoitu, työntekijät, kävijät jne… Koululaisillekin kivempi käydä läpi ja voi jäädä paremmin mieleen. Tärkeää on toki muistaa, että aineistoon pitää olla itsellä oikeudet tai vähintään kertoa aineiston lähde, jos se ei ole omaa dataa (Ja tarkistaa, saako lähteen tietoja käyttää tällaisessa yhteydessä.). Infogr.am on todella helppokäyttöinen, intuitiivinen. Infogrammit ovat valmiiksi hyvännäköisiä ja mielenkiintoisia. Ja tietenkin ilmainen. Infograaffi normaalisti siis ”upotettaisiin” omille kotisivuille niin, että se näyttää käyttäjälle siltä, kuin se olisi omilla sivuilla, vaikka se on Infogr.am -sivulla. WordPress estää upottamisen ilman erillisiä liitännäisiä, joten en voi sitä tässä mallintaa.

Thinglink

Muitakin samantapaisia kuvapalveluita on, joissa kuvat voidaan muuttaa interaktiiviksi, mutta tämä on suomalaisten tekemä, joten vedetään nyt kotiinpäin. 🙂 Alla esimerkki kuinka palvelua voi hyödyntää. Olen luonut sinne tunnukset (ilmainen palvelu), lisännyt sinne epäonnistuneen kännykkäkamerakuvan lehmäpatsaasta ja merkannut siihen tietoa wikipediasta, youtubesta ja muualta verkosta. Tämän jälkeen normaalisti upottaisin kuvassa vasemmassa ylälaidassa näkyvistä symboleista alimmalla sen omalle kotisivulleni.

Hyvä esimerkki voisi olla panoraamakuva kaupungista menneinä vuosikymmeninä ja ”tägätä”, ”pinnata”, ”merkata” kuvaan mitä taloja ja katuja kuvassa näkyy, niiden historiasta, wikipedia-artikkelia jne jne… Vielä parempaa olisi, jos jutun toteuttaisi projektina, jossa kuntalaiset voisivat osallistua merkkaamiseen. Ainakin ehdottaa talojen nimiä ja niiden historiaan liittyviä tietoja, tietenkin viitaten esim. kirjallisiin lähteisiin.

Videot

Museum of the Future -sivulla tuodaan esille 5 erilaista palvelua, joissa voi luoda nykyaikaisia videoita. Mielenkiintoisin on ehkä juuri ensimmäisenä mainittu Mozilla’s Popcorn Maker, jossa videoihin voi lisätä tietoa esim. kuvia tai tekstiä. Eli samalla tavoin kuin Thinglink, Popcorn Maker tekee videoista interaktiivisia. Helposti ja nopeasti. Ainoa mitä tarvitset on video, jonka olet ottanut (tai johon sinulla on oikeudet sitä jakaa, muokata ja hallinnoida), ja videopalvelu, johon olet sen lisännyt (vimeo, youtube…).

https://popcorn.webmaker.org/, kuvankaappaus otettu 9.1.2013.

https://popcorn.webmaker.org/, kuvankaappaus otettu 9.1.2013.

Storify

Varmasti jo monille tuttu palvelu, jossa esimerkiksi jostain tapahtumasta voi luoda yhteenvedon Storify -palvelua hyödyntämällä. Storify yhdistää muita sosiaalisia palveluita kuten Twitter, Facebook, Flickr, joten Storifyista saa parhaiten irti museo tai taho, jolla on jo somessa vahva läsnäolo.

Luentoihin ja esitelmiin mielenkiintoa – Prezi.com

Jos tuntuu että Powerpoint on jo liiankin tuttu, kannattaa kokeilla vaikka hieman erilaista tapaa näyttää sisältöä kuuntelijoille. Prezissä on valmiita pohjia kuten muissakin esitelmätyökaluissa, ainoastaan sisältö tulee luennoitsijalta. Perinteisen luentomateriaalin voi jakaa myös Slidesharessa.

Wikipedia

Jos haaveilee kirjoittavansa artikkelin jostain yleispätevästä aiheesta, miksi sitä ei voisi kirjoittaa myös wikipediaan? Silloin siitä olisi kaikkein eniten hyötyä muillekin. Paikalliskulttuurista on yllättävän vähän artikkeleita. Kiasmalla on tulossa esimerkiksi kiva wikipedia-maraton, jossa on tarkoituksena kirjoittaa mahdollisimman paljon artikkeleita Kiasmaan liittyvistä asioista. Hauska tapa luoda sisältöä nettiin.

Wikipedian sisällönluomisessa on hiukan korkeampi kynnys kuin ehkä muissa näissä palveluissa. Jos jollakin wikipedian hallitsevista ammattilaisista olisi kiinnostusta, tämä voisi ilmoittautua Kansalaisopiston tai muun paikallisen opiston kurssinvetäjäksi, jossa opettaisi historiasta, taiteesta, kulttuurista ja  yleensäkin wikipedian päivittämisestä kiinnostuneita ihmisiä päivittämään sivuja. Kurssin aikana sitten jokainen kirjoittaisi ainakin yhden artikkelin wikipediaan valitsemastaan asiasta. Tätähän kouluissa jo tehdäänkin.

Virtuaalihahmo eli avatar sivuille esimerkiksi koululaisille  -voki.com

Voki on virtuaalihahmo, jota voi hyödyntää esimerkiksi kouluryhmille suunnatussa materiaalissa. Vielä hahmoille ei ole suomenkielistä lausujaa (ruotsinkielisiä kylläkin…), joten luomani Voki-kissa puhuu suomea leveällä Amerikan aksentilla.

Kaikki ylläolevat jutut voidaan toteuttaa toki omina projekteina, luoda alustat, tekniset vaatimukset mitä tarvitaan ja rakentaa jokaiselle museolle oman esim. historypinin. Mutta onko se mielekästä ja onko se nykypäivää?  Monilla museoilla on määrärahat tiukassa ja ylläolevat palvelut (ja monet muut verkossa olevat softat) mahdollistavat pienellä suunnittelulla kivaa, sosiaalista ja hyvännäköistä sisältöä.

Minna

Hyvät käytännöt: wappalyzer

Muitakin tämän kaltaisia selainsidonnaisia apuvälineitä varmasti on, mutta itse olen käyttänyt Mozilla Firefoxiin asennettavaa Wappalyzeria, joka kertoo mm. sen, mitä julkaisujärjestelmää sivusto käyttää. Wappalyzer tunnistaa ainakin yleisimmät julkaisujärjestelmät ja paljon muitakin taustalla pyöriviä sovelluksia.

Wappalyzer kertoo, että http://www.louvre.fr on tehty drupal-julkaisujärjestelmällä.