Category: Julkaisujärjestelmät

Yhteenveto projektista ja blogista

Blogi

Alunperin tarkoituksena oli jakaa mahdollisimman paljon tietoa projektista, jotta samojen asioiden kanssa painiva saattaisi löytää ratkaisuja omiin ongelmiinsa blogin kautta. Loppupeleissä blogi oli enemmänkin päiväkirja minulle itselleni, jonka avulla ja jonka kautta sain ahaa-elämyksiä ja pureskelin ennestään tuttuja ja tuntemattomia asioita. Olisinko kirjoittanut samanlaisen ilman ”julkista elementtiä” eli perinteisen päiväkirjan? Tuskinpa vain. Julkisuus velvoittaa kirjoittamaan ja pitämään kirjoitusten sisällön jollain tapaa järkevinä ja jäsenneltyinä.

Blogin tilastoja:

Käyntejä noin 2000, keskiarvo 9 per päivä.

Suosituimmat hakusanat: Tuntematon hakusana (eli en pysty näkemään, millä hakusanalla ihmiset ovat sivuille päätyneet.) oli ylivoimaisesti suosituin, mutta sen jälkeen erilaiset Meri-Lapin museoista muokatut versiot, responsiivinen suunnittelu, drupaliin liittyvät hakusanat, käyttöliittymäsuunnittelu, projektiin liittyvät hakusanat

Suosituimmat artikkelit:

  1. Ja valittu julkaisujärjestelmä on…Dadaa Drupal! (Monilla Drupal-tyypeillä on varmaan Drupal-alert päällä.)
  2. Kuka omistaa kuvasi ja videosi verkossa?
  3. Museokentällä tapahtuu…muualla maailmassa

Pääasiassa suosituimmat artikkelit olivat niitä, jotka jaettiin sosiaaliseen mediaan. Blogiin tuli rehellisesti sanoen kyllästyminen puolessa välissä projektia. Loppua kohden into taas hieman kasvoi. Tietyllä tavalla blogi myös kasvattaa projektin onnistumisen paineita -hyvässä ja pahassa. Suora palaute oli blogin kirjoittamisessa ehdottomasti parasta. Sekä kommenttiosiossa että suoraan sähköpostiin, johon sain useilta museolaisilta ympäri Suomen yhteydenottoja asian tiimoilta. Meitä verkkoviestintään hurahtaneita museolaisia (vai toisinpäin?) on siis muitakin. 🙂

Projekti

Projekti itsessään oli aika yllätyksetön eli tässä tapauksessa se on hyvä asia. Budjetti ja aikataulu pitivät, mitään suurempia ongelmia ei tullut. Onnistumisia:  museolaiset olivat aidosti iloisia ja hyvillään uuden sivuston päivittämisen helppoudesta. Yksi tavoitteista nimittäin oli se, että loisimme museolaisille hyödyllisen työkalun, joka tuottaisi lisäarvoa museolaisten työhön. Toinen onnistuminen koski (ja liittyy olennaisesti edelliseen kohtaan) julkaisujärjestelmän valintaan. En haluaisi kuulostaa Drupal-hihhulilta, mutta kylläpä vain moni juttu meni nappiin sen tiimoilta. Tuntui että kaikki, mitä vain keksin pyytää, onnistui Drupalilla yllättävän kivuttomasti. Tästä toki kiitos tekniselle toimittajalle.

Mikä olisi voinut mennä paremmin?  Kilpailutus jäi täysin joululomien jalkoihin (amatöörimäinen virhe). Tarjouskilpailuttaminen on taitolaji, ja tarjouspyyntöjen laadinta on kyllä kuin tervanjuontia allekirjoittaneelle. Siitä päästäänkin toteuttajiin, jotka olivat parhainta A-luokkaa (huonosta kilpailutusajankohdasta huolimatta). Aina on ilo tehdä töitä ammattilaisten kanssa (Tekijät löytyvät http://www.merilapinmuseot.fi-sivuston alaosiosta oikealta.)  Olisin myös voinut hieman ahkerammin liikkua kaupunkien välillä, tuli vähän liikaa jökötettyä Kemissä.

Responsiivinen pohja oli loppupeleissä aika kivuton toteuttaa. Toisaalta responsiivisuus ja moni nykyaikainen sisältö (pelit toimivat vain selaimissa, joissa HTML5-tuki) johtaa siihen, että sivut eivät ole käyttäjäkokemukseltaan samanlaiset kaikille. Joku saa auki kaikki sisällöt tuosta vaan, toisille (Internet Explorer 8, I’m talking to you) sivuston ulkomuotokin on hieman erilainen. Tämän lisäksi pelit eivät avaudu eikä verkkonäyttely lataudu ihan niinkuin pitäisi. Tästä olen marmattanut ennenkin, mutta jotenkin tuntuu että kehitys on väärään suuntaan, kun verkkosivuja tehtäessä joudutaan miettimään kymmeniä eri selaimia ja monia eri käyttöjärjestelmiä, jotka toimivat eri tavoin. Tilanne on nyt tämä, mutta kuka ihme tästä hyötyy? Moni taho varmasti, paitsi itse käyttäjät (toki vastuu on myös käyttäjillä pitää selaimet ajantasalla.). Pienillä toimijoilla ei ole rahaa toteuttaa kaiken kattavia ratkaisuja, joten sitä helposti päädytään vanhaan ja helppoon, jotta tulokset näkyvät kaikissa laitteissa, mutta mitään uutta ja ihmeellistä sillä ei kyllä saa. Rant over.

Se, onko sivusto ja sen sisältö sitä, mitä museolaiset ja käyttäjät tarvitsevat, selviää vasta ajan kanssa. Toivottavasti sivusto myös elää ajassa ja sinne syntyy uusia toiminnallisuuksia ja elementtejä sitä mukaan, kun niitä koetaan tarpeellisiksi.

Blogi jää bittiavaruuteen ja todennäköisesti hävitän sen jossain vaiheessa vähin äänin. Viimeistään siinä vaiheessa kun vanhat tekstit alkavat nolostuttamaan riittävästi. Minä siirryn nyt uusien haasteiden pariin Ouluun. Hyvää loppukevättä ja kesän alkua! Minna

Projektin aikataulusta ja etenemisestä

Projekti on nyt puolessa välissä, eli toiset neljä kuukautta vielä edessä. Olen puolipäiväinen, joten täysinä työpäivinä mitattuna projekti olisikin jo melkein päätöksessä. Nyt toteuttajat ovat suunnitelmien kimpussa, ja toivottavasti saadaan pian ensimmäistä visuaalista suunnitelmaa.

Mikä olisi sitten hyvä pituus tämänkaltaiselle projektille? Kolme kuukautta? Puoli vuotta? Vuosi? Vuosi on liikaa, kolme kuukautta aika vähän, etenkin jos suunnitelmia ei ole tehty lainkaan. Ehkä koko tämän blogin alkuperäinen syy oli juurikin se, että tietoa tämänkaltaisiin asioihin ei ole (muuta kuin perinteinen soittokierros maakuntiin). Jokainen projektityöntekijä taistelee samojen asioiden kanssa. Google ei ole oikea paikka etsiä sellaista tietoa, projektinhallintatyökalut ovat. Tämä ei varmasti ole uusi asia, mutta miksi ei ole yhteisiä projektityökaluja julkisen hallinnon projekteille (heh, googletin projektin alussa, enkä löytänyt… Onko niitä?)? Olisin projektia aloittaessa kirjautunut järjestelmään, luonut tavoitteet, kirjannut perustiedot ja työn edetessä luonut sinne lisää tietoa. Yksi pullonkauloista on varmasti tarjouskilpailu ja tarjouspyyntöjen sisällöt. Miten mitata sitä, onko tarjouspyyntö onnistunut? Onko se esim. saatujen tarjousten määrä verrattuna lähetettyjen tarjousten määrään? Plus tähän tarjousten hintahaitari —> mitä pienempi vaihtelu, sitä onnistuneempi tarjouspyyntö? En tiedä, mutta sen tiedän, että juurikin niistä, onnistuneista tarjouspyynnöistä, meidän muiden pitäisi olla kiinnostuneita parantaaksemme projektien onnistumista. Sama koskisi rahoitusta hakiessa; projektityökalusta voisi hakea tietoa tämän kaltaisista projekteista, keskimääräistä kestoa, budjettia jne…

Varmasti helpommin sanottu kuin tehty. Yksi syy sellaisten puuttumiseen on todennäköisesti se, että julkinen puoli saa rahoitusta eri tahoilta aina EU:sta ministeriöihin. Tällöin teemme selonteon ja raportin vain rahoittajataholle, yhteistä ”poolia” ei olekaan. Nyt olemmekin tilanteessa, jossa samoja projekteja tehdään ympäri Suomen useaan kertaan, eri onnistumisprosentein. Tehokkuus on nykyään kirosana, mutta jos tällaisissa asioissa luotaisiin yhteisiä työkaluja, voisimme keskittyä itse ydinasioihin sen sijaan että taistelisimme aina samojen perusasioiden kanssa.

Valtioneuvoston ratkaisu tämän kaltaisiin ongelmiin on oman verkkojulkaisujärjestelmän luominen. Ratkaisu tuokin, tuloksia odotellessa. 🙂

Miten edetään?

Mitäs minä sitten teen nyt? Teen sisältöä verkkosivuille. Toteutan esimerkiksi verkkonäyttelyitä. Teen ne Joomla-julkaisujärjestelmällä, koska en hallitse Drupalia niin hyvin (lainkaan). Miksi Joomla sitten kelpaa verkkonäyttelyiden tekoon, mutta ei itse sivuston julkaisujärjestelmäksi?

Verkkonäyttelyt ovat pääasiassa sisältöä, joka ei muutu. Samalla tavoin kuin näyttely oikeassa elämässä, museoammattilainen voi tuottaa verkkonäyttelyn, joka on tietty kokonaisuus esimerkiksi valokuvista tai dioista. Näin ollen sisältö on pysyvää, jota ei lisätä / muokata välttämättä koskaan. Tällöin Joomlan puutteet eivät ole ongelma. Tietenkään tämä ei tarkoita sitä, että sivuilla ei voisi olla jotain sellaista, joka kommunikoisi käyttäjien kanssa, kuten esimerkiksi sosiaalisen median painikkeet, arvostelupainikkeet (kuinka monta tähteä), miksi ei myös kommentointipainikkeet (tässä on vain se ongelma, että kommentointimahdollisuus edellyttää myös kommenttien moderointia, joka taas edellyttää resursseja museolta). Verkkonäyttely on myös hyvä tapa kerätä tietoa valokuvien puuttuvista tiedoista, kuten ihmisistä, ajasta, paikasta jne…

Kerron lisää verkkonäyttelyistä myöhemmin, kun sisällöt varmistuvat.

Minna

Ja valittu julkaisujärjestelmä on…tadadadaa: Drupal!

Disclaimer: En ole Drupal-asiantuntija. Ainoa todella tuttu julkaisujärjestelmä on Joomla ja jonkin verran olen tutustunut Concrete 5:een ja muutamaan kaupalliseen järjestelmään. Alla oleva teksti on siis suodatettu oman, rajallisen ymmärrykseni kautta, joten käsittelisin tekstiä enemmänkin kesynä pamflettina kuin raskaana raamattuna.

Drupalista voi lukea täältä, täältä ja täältä. Kyseessä on siis avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmä eli toisin sanoen koodia ei omista kukaan. Vaikka Drupalin lisenssi on vapaa, on olemassa pieni, rajoitettu ryhmä eli Drupalin ytimen ”coren” kehitystiimi, joka pitää käsissään julkkarin ”sydäntä”. Usein siis julkaisujärjestelmä rakentuu kolmesta osasta:

1. Ydin eli core = Tämä on tosiaan koko järjestelmän sydän, jonka päälle on kerätty muu sälä. Jos tätä lähtee muuttamaan, voi tulla rikkoneeksi jotain niin pahoin, ettei sydäntä saa enää karsittua kasaan vaan se on vaihdettava kokonaan uuteen.

2. Moduulit, komponentit = Ytimen päälle on rakennettu erilaisia osioita, joista muodostuu järjestelmän kokonaisuus. Useissa julkaisujärjestelmissä ne koostuvat moduuleista ja komponenteista.

3. Teemat, templaatit (englanniksi templates) = Teemat tai templaatit muuttavat julkaisujärjestelmän oletusulkoasua ja mallia. Kyseessä ei ole kumminkaan pelkästään ulkoasumuutos vaan ne vaikuttavat myös koko julkkarin rakenteeseen.

Mitkä ovat julkaisujärjestelmän hyödyt?

Jos www-sivuilla ei ole käytössä julkaisujärjestelmää, se tarkoittaa usein sitä, että sivut päivitetään omalla koneella jollain muokkausohjelmalla (esim. tekstieditori, Frontpage jne..), jonka jälkeen sivut siirretään jonkin siirto-ohjelman avulla www-palvelimelle. Tämä tehdään siis joka kerta, kun sivuun pitää tehdä muutoksia. Tehokasta, eikö totta?

Sivu www-palvelimella —> siirto-ohjelman kautta omalle koneelle —> muokkaus —> siirto-ohjelman kautta www-palvelimelle –> sivu www-palvelimella.

Julkaisujärjestelmä mahdollistaa sen, että sivuja voi muokata suoraan selaimen kautta. Tällöin päivittäjä kirjautuu sisään tunnuksillaan (esim. http://www.omansivunnimi.fi/kirjaudusisaan) ja muokkaa suoraan tekstiä ja painaa tallenna.  Tiiviisti asiasta voi lukea esim. artikkelista ”mikä ja miksi julkaisujärjestelmä?”.

Miksi meille on paras Drupal?

Onko se edes paras, se selviää vasta myöhemmin. WWW-sivujen kehitys juoksee sellaista vauhtia eteenpäin että drupalin tapaiset, monimutkaiset ja ehkä hieman raskaatkin (junaksikin kutsuttu) järjestelmät voivat jäädä täysin jalkoihin sellaisille järjestelmille, jotka ovat käyttäjälähtöisiä, intuitiivisia, asenna ja ota käyttöön -tyylisiä julkaisujärjestelmiä. Mutta tässä tapauksessa uskon, että Drupal on yksi parhaista vaihtoehdoista, koska:

1. Se on räätälöitävissä millaiseksi haluamme. Tätä argumenttia on hankala kiistää, Drupal taipuu moneen. Drupalin ongelmana voisi pitää sitä, että se on tavallaan nörttien järjestelmä. Asensin sen omalle koneelle ja verrattuna joomlaan, logiikka on hyvin erilainen. Kaikki on tavallaan ”palasina” ja oma sivu kootaan ihan pienistä osista kasaan.

Mutta koska museot tarvitsevat hyvin erilaisia ja räätälöitäviä elementtejä sivustolle nyt ja tulevaisuudessa, Drupal tarjoaa sen mahdollisuuden.

2. Ammattimaista tukea on tarjolla paljon. Jos jotakin olen eräässä aiemmassa työpaikassani oppinut, niin se on se että tavaralle tai asialle on löydyttävä aina enemmän kuin yksi toimittaja. Tämä pitää hinnat ja osaamisen kilpailukykyisenä.  Drupalin tapauksessa teknisiä osaajia on Suomessa todella paljon. (Toisin kuin esim. joomlassa, jossa kehittäjiä on kyllä globaalisti paljon, mutta esim. Suomesta on hankala löytää isompia firmoja, jotka tekevät ja tukevat joomlan kehittämistä ja kehittävät lisäosia.).
Kun drupal-tekijöitä on paljon, museot voivat aina tarvittaessa vaihtaa teknisen työn tekijöitä ja kilpailuttaa tarvittavia lisäosia (esim. verkkonäyttelyn tekninen toteutus).

3. Drupal on avoimen lähdekoodin, lisenssivapaa julkaisujärjestelmä
Tämän hetken trendi ja tulevaisuuden suunta on julkisen sektorin tiedon tuottaminen avoimen tiedon periaatteiden mukaisesti (aktiivisesti ja maksutta). Tätä vasten peilaten tuntuisi lähes mahdottomalta ottaa julkaisujärjestelmä toimittajalta, joka myy suljettua, maksullista järjestelmää. Usein suljetun ja maksullisen järjestelmän ostaminen tarkoittaisi myös sitä, että kohta 2. kumoutuisi ja ammattimaista tukea olisi tarjolla tasan yksi kappale. Oma kantani on, että jos kyseessä on vielä pienehkö firma, ei se voi millään pysyä mukana kehityksessä samalla tavoin kuin avoin järjestelmä, jolla on kehittäjiä paljon. Tästä toki voi olla eri mieltä ja moni onkin ihan hyvin argumentein.  Suurin puute avoimessa julkaisujärjestelmässä on mielestäni tietoturvan heikkous, etenkin jos järjestelmäpäivityksistä ei pidä huolta. Toisaalta tähän voi vaikuttaa miettimällä tarkan päivitys- ja päivittäjäsuunnitelman sekä niin, ettei kerää mitään arkaluontoista tietoa.

4. Vertaistukea on tarjolla
Moni museo käyttää jo drupalia, esim. Espoon modernin taiteen museo Emma (www.emma.museum), Ateneumin taidemuseo (www.ateneum.fi), Pariisin Louvre (www.louvre.fr). Allekirjoittanutkin on soitellut ja kysellyt mielipiteitä ja kokemuksia eri museoista ja löytänyt monta hyvää vinkkiä sen kautta. Olemme tavallaan samalla puolella, joten hyvien käytäntöjen jakaminen on enemmän kuin kannattavaa.

Lähdemme siis luomaan sivuja Drupalilla. Seuraava askel on asennuttaa Xampp-kehitysympäristö ja Drupal omega-teemoineen koneelleni, että pääsen tutustumaan Drupaliin syvemmin.

Minna

Julkaisujärjestelmäviidakkoon eksyy kokematon

Mikä on julkaisujärjestelmän eli sisällönhallintajärjestelmän eli CMS:n eli ”julkkarin” merkitys verkkosivustolle? Ehkä hyvä vertauskuva voisi olla vaikka kännykän valinta (Varoitus: seuraavaksi paljon erilaisia vertauksia.): Lähes kaikki tarvitsevat sellaisen, mutta millaisen, se riippuu niin paljon käyttäjästä ja käyttötarkoituksesta. Jos ostaisin äidilleni iPhonen, se on sama kun veisin hänet viiden tähden ravintolaan vaikka hän toivoisi pottumuusia ja lihakastiketta (”oikeata ruokaa”). Ei ole mitään järkeä hankkia Ferraria jos sillä ei uskalla ajaa lujaa.

Väärin rakennettu? Lähde: stock.xchng

Julkaisujärjestelmien kohdalla tärkeintä on tosiaan käyttötarkoitus ja käyttäjien/päivittäjien osaaminen ja määrä. Tämä johtaa siihen, että kun etsii eri julkkareista tietoa verkosta, on entistä enemmän sekaisin. Kaikissa on hyvät ja huonot puolensa. Olen lukenut paljon esim. Vierityspalkkia (www.vierityspalkki.fi), jossa käsitellään suomalaisesta näkökulmasta suomalaista web-kehitysgenreä. Vaikka sivusto on erittäin vahvasti Helsinkiin päin kallellaan (ihan aiheesta ehkä, mutta esim. Oulussa on paljon hyviä ja ansiokkaita digitoimistoja), on sieltä ollut hyvä etsiä tietoa eri julkkareita käyttävistä tekijöistä. Totuus taitaa silti olla se, että pääkaupunkiseudun tekijöiden hintalappu on armotta korkeampi kuin muualla Suomessa, ehkä pääosin erityisosaamisensa ansiosta, mutta kyllä mukana taitaa olla myös pääkaupunkilisää pelkästään korkeamman kustannustason vuoksi. Ja kun kunnalliset verkkosivustoprojektit ovat usein pieniä, muutaman kymmenen tuhannen projekteja, harvoin raha riittää edes puitteiden tekemiseen, saati sitten uuden ja innovatiivisen sisällön rakentamiseen.

Mitä tulisi miettiä julkaisujärjestelmää valittaessa? Alla muutamia kohtia:

  • millainen on päivitystarve? Päivitetäänkö sivuja paljon ja usean päivittäjän toimesta? Onko tarvetta eri tason päivittäjille ja käyttäjille? (esim. super admin, admin, moderator jne…)
  • millaisesta sivustosta on kyse? Onko kyse foorumista, blogista, portaalista, esittelysivusta, kampanjasivusta, yrityksen kotisivuista?
  • minkäkokoisesta sivustosta on kyse? Tuleeko intranettia, extranettia? Onko paljon erilaisia kokonaisuuksia, jotka yhdistetään yhden sivuston alle?
  • minkälainen sivuston tietoturvatason tulee olla? Onko sivustolla salassapidettävää tietoa? Hallitaanko käyttäjätietoa?
  • kuinka valmiin paketin tulisi olla? Halutaanko päästä muokkaamaan sivun ulkoasua itse? Halutaanko päästä ”koodiin” käsiksi esim. niin, että voidaan vaihtaa tekstieditori toiseen tai muokata muuten moduuleita sellaisiksi kun haluaa? Ja ennen kaikkea: jos edellä mainittua halutaan tehdä, tuleeko osaaminen omasta organisaatiosta vai aiotaanko se joka kerta ostaa?
  • mikä on projektin budjetti?

Periaatteessa ylläolevilla määritteillä on helppo haarukoida oikea julkkari, mutta mistä sitä kysyisi? Ja kun kysyy, voiko luottaa, että vastapuoli on ”objektiivinen” ja kertoo todella omasta mielestään parhaan CMS:n vai vain ehkä itselleen tutuimman, käytetyimmän tai esim. oman firman eniten tuottoa tuovan järjestelmän?

Ei voikaan luottaa. Pitää vain ottaa selvää. Ihan yksinkertainen googlettaminenkin kertoo paljon käyttäjäkokemuksista.Luonnollisesti lähdekritiikki mielessä; jos kaupallinen tarjoaja on koonnut blogiinsa kirjoituksen: ”Mikä on paras julkaisujärjestelmä, 10 muistettavaa sääntöä”, ehkä on hyvä vilkaista vielä jostain muualtakin. Etenkin projektin alussa on hyvä myös etsiä hyviä käytäntöjä muista (tässä tapauksessa) museoista. Senhän vuoksi tämäkin blogi on nyt olemassa, että samat virheet jäisi tekemättä.

Rohkeasti kannattaa kasvattaa omaa osaamistaan ja tietämystään edes pintapuolisesti, sokeasti ei kannata luottaa ainakaan toimittajien ehdottamiin vaihtoehtoihin.

t.Minna