Category: Käyttäjät

Yhteenveto projektista ja blogista

Blogi

Alunperin tarkoituksena oli jakaa mahdollisimman paljon tietoa projektista, jotta samojen asioiden kanssa painiva saattaisi löytää ratkaisuja omiin ongelmiinsa blogin kautta. Loppupeleissä blogi oli enemmänkin päiväkirja minulle itselleni, jonka avulla ja jonka kautta sain ahaa-elämyksiä ja pureskelin ennestään tuttuja ja tuntemattomia asioita. Olisinko kirjoittanut samanlaisen ilman ”julkista elementtiä” eli perinteisen päiväkirjan? Tuskinpa vain. Julkisuus velvoittaa kirjoittamaan ja pitämään kirjoitusten sisällön jollain tapaa järkevinä ja jäsenneltyinä.

Blogin tilastoja:

Käyntejä noin 2000, keskiarvo 9 per päivä.

Suosituimmat hakusanat: Tuntematon hakusana (eli en pysty näkemään, millä hakusanalla ihmiset ovat sivuille päätyneet.) oli ylivoimaisesti suosituin, mutta sen jälkeen erilaiset Meri-Lapin museoista muokatut versiot, responsiivinen suunnittelu, drupaliin liittyvät hakusanat, käyttöliittymäsuunnittelu, projektiin liittyvät hakusanat

Suosituimmat artikkelit:

  1. Ja valittu julkaisujärjestelmä on…Dadaa Drupal! (Monilla Drupal-tyypeillä on varmaan Drupal-alert päällä.)
  2. Kuka omistaa kuvasi ja videosi verkossa?
  3. Museokentällä tapahtuu…muualla maailmassa

Pääasiassa suosituimmat artikkelit olivat niitä, jotka jaettiin sosiaaliseen mediaan. Blogiin tuli rehellisesti sanoen kyllästyminen puolessa välissä projektia. Loppua kohden into taas hieman kasvoi. Tietyllä tavalla blogi myös kasvattaa projektin onnistumisen paineita -hyvässä ja pahassa. Suora palaute oli blogin kirjoittamisessa ehdottomasti parasta. Sekä kommenttiosiossa että suoraan sähköpostiin, johon sain useilta museolaisilta ympäri Suomen yhteydenottoja asian tiimoilta. Meitä verkkoviestintään hurahtaneita museolaisia (vai toisinpäin?) on siis muitakin. 🙂

Projekti

Projekti itsessään oli aika yllätyksetön eli tässä tapauksessa se on hyvä asia. Budjetti ja aikataulu pitivät, mitään suurempia ongelmia ei tullut. Onnistumisia:  museolaiset olivat aidosti iloisia ja hyvillään uuden sivuston päivittämisen helppoudesta. Yksi tavoitteista nimittäin oli se, että loisimme museolaisille hyödyllisen työkalun, joka tuottaisi lisäarvoa museolaisten työhön. Toinen onnistuminen koski (ja liittyy olennaisesti edelliseen kohtaan) julkaisujärjestelmän valintaan. En haluaisi kuulostaa Drupal-hihhulilta, mutta kylläpä vain moni juttu meni nappiin sen tiimoilta. Tuntui että kaikki, mitä vain keksin pyytää, onnistui Drupalilla yllättävän kivuttomasti. Tästä toki kiitos tekniselle toimittajalle.

Mikä olisi voinut mennä paremmin?  Kilpailutus jäi täysin joululomien jalkoihin (amatöörimäinen virhe). Tarjouskilpailuttaminen on taitolaji, ja tarjouspyyntöjen laadinta on kyllä kuin tervanjuontia allekirjoittaneelle. Siitä päästäänkin toteuttajiin, jotka olivat parhainta A-luokkaa (huonosta kilpailutusajankohdasta huolimatta). Aina on ilo tehdä töitä ammattilaisten kanssa (Tekijät löytyvät http://www.merilapinmuseot.fi-sivuston alaosiosta oikealta.)  Olisin myös voinut hieman ahkerammin liikkua kaupunkien välillä, tuli vähän liikaa jökötettyä Kemissä.

Responsiivinen pohja oli loppupeleissä aika kivuton toteuttaa. Toisaalta responsiivisuus ja moni nykyaikainen sisältö (pelit toimivat vain selaimissa, joissa HTML5-tuki) johtaa siihen, että sivut eivät ole käyttäjäkokemukseltaan samanlaiset kaikille. Joku saa auki kaikki sisällöt tuosta vaan, toisille (Internet Explorer 8, I’m talking to you) sivuston ulkomuotokin on hieman erilainen. Tämän lisäksi pelit eivät avaudu eikä verkkonäyttely lataudu ihan niinkuin pitäisi. Tästä olen marmattanut ennenkin, mutta jotenkin tuntuu että kehitys on väärään suuntaan, kun verkkosivuja tehtäessä joudutaan miettimään kymmeniä eri selaimia ja monia eri käyttöjärjestelmiä, jotka toimivat eri tavoin. Tilanne on nyt tämä, mutta kuka ihme tästä hyötyy? Moni taho varmasti, paitsi itse käyttäjät (toki vastuu on myös käyttäjillä pitää selaimet ajantasalla.). Pienillä toimijoilla ei ole rahaa toteuttaa kaiken kattavia ratkaisuja, joten sitä helposti päädytään vanhaan ja helppoon, jotta tulokset näkyvät kaikissa laitteissa, mutta mitään uutta ja ihmeellistä sillä ei kyllä saa. Rant over.

Se, onko sivusto ja sen sisältö sitä, mitä museolaiset ja käyttäjät tarvitsevat, selviää vasta ajan kanssa. Toivottavasti sivusto myös elää ajassa ja sinne syntyy uusia toiminnallisuuksia ja elementtejä sitä mukaan, kun niitä koetaan tarpeellisiksi.

Blogi jää bittiavaruuteen ja todennäköisesti hävitän sen jossain vaiheessa vähin äänin. Viimeistään siinä vaiheessa kun vanhat tekstit alkavat nolostuttamaan riittävästi. Minä siirryn nyt uusien haasteiden pariin Ouluun. Hyvää loppukevättä ja kesän alkua! Minna

Mainokset

Kieliversiot

Projektin alussa pyörittelin Meri-Lappiin suuntautuvaa matkailua kansallisuuksien mukaan.

Tässä vielä yhteenveto:
Venäjä 3496

Norja 3181

Saksa 3128

Ruotsi 2720

(Lähde: Meri-Lapin matkailustrategia 2011-2014, Alkuperäinen lähde: Tilastokeskus 2011)

Mitkä kieliversiot sitten pääsevät verkkoon?

Ruotsi

Itsestään selvä valinta näin Ruotsin rajalla asuessa. Etenkin Tornion museoilla kävijöitä on paljon rajan molemmin puolin, ja keskusteltuani Tornion matkailun kanssa, museoiden tiedoille ja etenkin näyttelykalenterille on kovasti kysyntää Ruotsin puolella.

Englanti

Jostain kumman syystä tämäkin itsestään selvä. Universaali kieli, jota puhuu Wikipedian mukaan jonakin kielenään (äidinkielenä, toisena tai vieraana kielenä) yli miljardi ihmistä maailmassa. Suomalaiset hallitsevat hyvin englannin, joten sen puhuminen myös luonnistuu useimmilta. Tavallaan se on yhteinen vieras kieli, jonka sekä asiakas että museolainen yleensä hallitsevat.

Venäjä

Venäjästä tulee myös kieliversio (Sitä ei ole edes vielä käännetty.), käytän tässä apuna Museoliiton P.S. blogissa julkaistuja erinomaisia  ohjeita, kuinka venäjäläisiä houkutella museoon. Usein museot ovat tosin juhlapyhinä kiinni, jolloin juurikin nämä venäläiset olisivat tulossa Suomeen lomalle.

Millaiset kieliversiot?

Kieliversiot ovat käytännön syistä hyvin erilaiset kuin suomenkieliset sivut. Museoilla ei ole resursseja kääntää ja päivittää kieliversioita viikottain, joten kieliversiossa on yhteystietojen ja aukioloaikojen lisäksi vain markkinointivetoinen teksti, joka ohjaa turistit myös alueen matkailun sivuille (jossa kieliversiot ovat ajantasalla, ja jossa kerrotaan alueen majoituksesta ja muista nähtävyyksistä). Näyttelykalenteri tulee vuositasolla, nythän toki kaksi museota on vielä kiinni vuoteen 2014 asti.

Karttana toimii Google mapsiin kustomoitu kartta, josta löytyy myös kaikki paikallismuseot ja niiden aukioloajat (pääasiassa kesäisin tai sopimuksen mukaan) myös englanniksi. Tätä karttaa museolaiset voivat sitten kaikki itse päivittää Meri-Lapin museot -tunnuksilla.

Minna

Museokentällä tapahtuu: ”Ovatko virtuaalikierrokset hyödyllisiä vai ajanhukkaa?”

LinkedIn-ryhmän ”Museum marketing” keskusteluissa nousi esiin mielenkiintoinen aihe. Museoammattilaiset jakoivat mielipiteitään ja kokemuksiaan 3D-tai 360- virtuaalikierroksista eli siitä, että museon näyttelyihin ja tiloihin voi tutustua verkossa (Tilat kuvataan panoraamana tai mallinnetaan 3D:nä.) ilman, että asiakas käy itse museossa.

Esiin nousseita asioita / kysymyksiä:

1. Pienen ja syrjäisen museon huoli: menetetäänkö asiakkaat, kun verkkoon tarjotaan kaikki se, mitä museoissa on tarjolla. Onko se oman oksan sahaamista?

Englannissa tehdyn tutkimuksen mukaan tämä huoli on turha (ainakin Briteissä). Virtuaalinäyttelyt eivät ole vähentäneet kävijöitä museoissa. Moni etenkin nuoremman sukupolven edustaja  haluaa tsekata etukäteen, mihin on menossa.

2. Tekijänoikeusongelmat

Google art project on ilmainen, mutta videoiden tekijänoikeudet ovat Googlella. Tämä nähdään monessa museossa ongelmana.

3. Virtuaalikierrokset eivät kilpaile fyysisen museon kanssa

Virtuaalikierrokset nähtiin keskustelussa etenkin erinomaisena lisänä ennen ja jälkeen museovierailun esim. opetuksellisessa mielessä. 3D- ja 360- museoesittelyt ovat huomattavasti parempia kuin pelkät kuvat, parhaimmillaan ne tarjoavat uusia elämyksiä ja vahvistavat museokäyntiin liittyvää elämystä. Eräs keskustelija nosti esiin jopa ajatuksen, että ne museot, joilla on 3D- ja 360- materiaalia verkossa, keräävät enemmän vierailijoita itse museoihinkin. Tutkimusta hän ei liittänyt mukaan, ja mieleen nousi väkisinkin ajatus siitä, että ehkä isommilla museoilla on enemmän resursseja tuottaa tämän kaltaista materiaalia verkkoon (isommat museot = enemmän kävijöitä muutenkin).

4. Hienoa ja sosiaalista sisältöä

Esiin nousi hyviä esimerkkejä esim. Kreikan Acropolis

Belgialaisen museon panoraamakuvat museostaan.

Keskustelua herätti etenkin Googlen art project, johon muutamaa museota oli pyydetty mukaankin.

5. Verkkosisällön ja sosiaalisen verkostoitumisen merkitys on jatkuvasti kasvava

Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen ”Taidelaitokset ja digitaaliset teknologiat” mukaan jo 81% museoista näki verkon ja sosiaalisen median tärkeänä tapana markkinoida taidetta.

78% vastaajista piti myös uusia teknologioita erittäin tärkeinä työkaluina lisätäkseen kävijämääriään.

Yhteenveto: Virtuaalikierrokset eivät kansainvälisen museoammattilaisten joukon mielestä ole ajanhukkaa vaan tuovat aidosti lisäarvoa museoiden kävijöille ja potentiaalisille kävijöille. Tätä tukee myös tutkimukset, joiden mukaan virtuaalikierrokset eivät vähennä museoissa kävijöiden määrää. Tutkimusten mukaan verkkoviestintä ja sosiaalinen media myös nähtiin yhä tärkeämpänä tapana markkinoida sisältöjä ja taidetta -markkinointinahan virtuaalikierroksetkin voidaan nähdä.

Esimerkkejä Suomesta

Ateneum on liittynyt Google Art projectiin viime vuoden lopulla, ja valmista materiaalia pitäisi ilmestyä tämän vuoden puolella.

Päämajamuseon Marsalkka Mannerheimin salonkivaunuun pääsee tutustumaan 3D-mallinnuksen avulla.

Hämeenlinnassa museoista on kuvattu 360-panoraamakuvat

Minna

Museoiden sovellukset mobiili- ja tablettilaitteille

Joka puolella kuulee puhuttavan sovelluksista eli ”appseista” nykyään. Mitä eroa niillä on verkkosivuihin?

Tämän projektin lopputulos ei ole erillinen sovellus vaan verkkosivu Meri-Lapin museoille osoitteeseen http://www.merilapinmuseot.fi. Nämä sivut löytyvät ”kaikille vapaasta” netistä eli niitä pääsee selaamaan kaikilla Internetiin liitetyillä laitteilla, joissa on joku selain (Chrome, Explorer, Firefox, Opera, Safari jne…).

Mitä ovat sovellukset?

Tällä hetkellä elää myös sovelluskehittämisen ”rinnakkaistodellisuus”, jossa verkkosivuille kehitetään omat sovellukset (Toki on olemassa myös natiivisovelluksia, joille ei ole www-sivuvastinetta.) mobiili- ja tablettilaitteiden kauppoihin (suurimmat lienee Applen Appstore, Androidin Play store sekä  Windows phonen Marketplace).

Sovelluksen ja verkkosivun suurin ero käytännössä on sovellusten epädemokraattisuus. Sovellukset ovat suljetuissa sovelluskaupoissa, joista niitä voivat ostaa tai ladata ilmaiseksi vain sen tietyn laitteen käyttäjät. Myös sovelluskehittäjien näkökulmasta tilanne on mielestäni hassu: olemme tilanteessa, jossa jokaiselle laitteelle tehdään oma sovellus omalla ohjelmointikielellä.

Tämän lisäksi käyttäjän näkökulmasta tilanne on todella epäkäytännöllinen. Esimerkkinä Gmail, jolle on ainakin www-versiona oma mobiilikäyttöliittymä, tablettikäyttöliittymä sekä työpöytäkäyttöliittymä. Tämän lisäksi on mahdollista ladata erillinen Gmail-sovellus ainakin Android-kaupasta sekä Appstoresta. Sama koskee Facebookia, LinkedIn -palvelua ja muita suuria, paljon käytettyjä palveluita, joilla on rahaa kehittää sovellukset vaikka jokaiselle markkinoilla olevalle päätelaitteelle. Käyttäjää jo tässä vaiheessa hengästyttää, sillä käyttöliittymäsuunnittelussa on lähdetty (omasta mielestäni) ennen kaikkea päätelaite edellä, ei käyttäjä. Toisin sanoen sovellus voi olla erinomainen vaikka Ipadille tai Iphonelle, mutta tyystin erilainen kuin www-versio, jolloin käyttäjä joutuu opettelemaan jälleen uuden tavan käyttää samaa palvelua (Esimerkkinä LinkedIn -palvelun sovellus Ipadille).

Verkkosivut toimivat laitteella kuin laitteella. Pääasiassa olemassa olevat, modernit selaimet (Google Chrome, Firefox, Opera, Safari jne…Explorer vaatii lähes aina omat kikkansa näyttääkseen sivut kuten muut selaimet.) toistavat verkkosivut kuin verkkosivut hyvin samalla tavalla. Näkisin että julkisen toimijan, mihin joukkoon museotkin kuuluvat, on ehdottomasti ylläpidettävä omia verkkosivujaan, ainakin vielä. Sovelluskauppaan sitten voidaan luoda sovelluksia, jotka tuovat jotain lisäarvoa käyttäjille.

Museoiden sovelluksia

Mielenkiinnosta otin selvää, millaisia sovelluksia tällä hetkellä on eri sovelluskaupoissa museoille.

– Appstoressa sovellukset ovat pääasiassa kaikki englanninkielisiä, ja suomalaisten museoiden sovelluksia löysin ainoastaan Designmuseolta.

– Androidin Play Storessa sovelluksia on kaikkein eniten, mutta sielläkin suomalaisia on hyvin vähän.

– Windows phonen Marketplacessa museosovelluksia on edelleen kaikkein vähiten ja suomalaisia sovelluksia ei yhtään (ainakaan hakusanalla ”museo”).

Muita huomioita:

– Kaikki museoiden sovellukset ovat ilmaisia. Herää kysymys: miksi? Ymmärrän että ne tuotetaan verovaroilla, mutta peritäänhän museoissa pääsymaksutkin. Jos tehdään hyvä sovellus (esimerkiksi erinomainen peli), siitä voisi pyytää maksun, jonka tuotot menisivät museoiden toimintaan. Sovelluskauppa itsessään on jo eriarvoistava, sillä kaikilla ei ole varaa ostaa älypuhelimia tai tabletteja. Tietenkin toinen kysymys on, onko museon tehtävä edes tuottaa pelejä vai riittääkö, että avataan digiaineistot kaikille, jolloin yksityisen sektorin kautta syntyy uusia innovaatioita / pelejä jne…

– Monet sovellukset (esim. Appstoren Louvre -sovellus ja Designmuseo -sovellus) ovat pääasiassa kuvapohjaisia sovelluksia omista kokoelmista. Louvren sovelluksessa taulut on järjestetty vuosisadan/taiteilijan mukaan ja niitä voi selata kuvagalleriassa. Lisätietoa tauluista ei ole saatavilla perustietojen lisäksi. Designmuseon sovelluksen graafinen ilme on hyvä ja käyttöliittymäkin hauskasti erilainen (rubiikinkuutiomainen kuvapaletti). Miinuksena hallintapaneelin kuvasymbolit ilman selitetekstejä, mikä hankaloittaa käyttöä (Käyttäjä joutuu arvaamaan, mitähän tuo symboli tarkoittaakaan?).

– Toinen ääripää? Alankomaiden OpenGLAM eli AvoinGLAM (Mikä on AvoinGLAM? Lue täältä lisää.) on palkinnut sovelluksia, jotka edistävät kulttuurilaitosten tiedon avoimuutta. Ensimmäisen palkinnon voitti Muse app, jossa käyttäjät voivat yhdistää omia töitään ”vanhojen mestareiden” teoksiin. Suorastaan kerettiläinen sovellus, joka taitaa rikkoa kaikkia mahdollisia vanhoja periaatteita kuten toisen työn kunnioittaminen ja koskemattomuus. Digiaikaa parhaimmillaan /pahimmillaan. 😉

Mitä tulevaisuus tuo?

Tulevaisuuden trendi? Mitä tekee esimerkiksi sosiaalinen media? Facebook on muutostilassa, ja Zuckerberg julistikin taannoin, että Facebook on kiinnostunut myös hakukonemarkkinoista (tuleva Graph search). Facebookiin on ilmestynyt myös ”sosiaalisia kotisivuja”. Esimerkkinä kun haet Louvrea Facebookin kautta, saat eteesi Louvren sivun, josta näkee:

– Ketkä kävivät siellä (mahdollisesti Foursquaren kautta)

– Ketkä tykkäsit sivusta

– Ketkä puhuvat Louvresta Facebookissa

– Aikataulut, kellonajat, osoitteet

– Tapahtumat

– Videokanavat

Helposti herää kysymys, mihin me enää tarvitsemme omia kotisivuja?

Vastaus: kaikki eivät ole Facebookissa. Emme voi vielä ainakaan pakottaa ihmisiä liittymään sosiaaliseen mediaan. Toki tällainen sivu on erinomainen lisä muun digitaalisen olemassaolon lisäksi. Kaikki tämä on tietyllä tavalla vielä opettelua; Asiat muuttuvat, ja trendit tulevat ja menevät sitä tahtia, että nyt luotu sivu tai sovellus voi olla jo vuoden päästä menneen talven lumia.

Sovellukset ovat ainakin Suomessa vielä lapsenkengissä. Lisää sovelluksia (myös suomen kielellä) tulee lähitulevaisuudessa varmasti paljon. Onko sovellukset sitten tulevaisuutta ja ”vapaa netti” mennyttä, kuten jotkut uumoilevat? Sovelluskehittäjät tuntuvat itsekin olevan asiasta eri mieltä. Toiset näkevät sovelluskaupat tulevaisuuden trendinä, toiset uskovat että verkkosivut ja HTML5 ovat sitä, mihin panokset kannattaisi laittaa. Tulevaisuus näyttää, mihin suuntaan mennään.

Minna

Käyttäjät/kävijät – sekä museossa että verkossa

Uusia sivuja miettiessäni olen pyöritellyt seuraavia kysymyksiä:

  1. Ketkä ovat kävijöitämme nyt sekä verkossa että museoissa?
  2. Ketkä ovat potentiaalisia (mahdollisia) kävijöitä verkossa että museoissa? Ja mitä keinoja voisimme verkkosivuja luodessa käyttää, että tavoitamme heidät? –> Lisää asiakkaita museoihin!
  3. Onko verkkokävijät itseisarvo (= lasketaanko verkkokävijät museokävijöiksi?), vai onko tavoitteena saada verkon kautta kävijöitä konkreettiseen museoon? Miten nämä tavoitteet saavutetaan? Miten niitä mitataan?

1. Ketkä ovat kävijöitämme nyt sekä verkossa että museoissa?

Kuntalaiset ja muut kävijät

Tällä hetkellä sekä Kemin että Tornion museoiden verkkosivut ovat kaupunkien palvelimien alla, kaupunkien www-sivuilla. Sekä Kemissä että Torniossa on toteutettu Internet -käyttäjäkysely (Torniossa marraskuussa 2012, Kemissä vuonna 2010). Kemin kaupungin sivuilla käyttäjäkyselyyn vastanneista 67% oli kaupungin asukkaita ja 33% ulkopaikkakuntalaisia. Tornion sivuilla kaupungin asukkaita vastanneista oli 56% ja muualta 40%, loput ulkomailta.

Tornion kaupungin sivujen käyttäjistä suurin osa tulee sivuille Suomesta. Seuraavaksi suurin ryhmä on luonnollisesti Ruotsista. Kolmantena ryhmänä ”not set” eli tuntematon. Mielenkiintoista on, että venäläisten määrä on suuri myös täällä Meri-Lapissa -ryhmänä heti neljäntenä. Myös Kemissä Suomesta sivuille tulevien määrä on ylivoimainen, seuraavaksi suurin ryhmä on englanninkieliset. Sitten tulee saksan-,  ruotsin-  ja venäjänkieliset .

Käyttäjät etsivät sivuilta pääasiassa ajankohtaista tietoa, tietoa päätöksenteosta ja tapahtumista. Liitteenä Tornion Internet -käyttäjätutkimusraportista osio siitä, mitä käyttäjät etsivät sivuilta (Lähde: Yrjö Nurkkala). Kemissä tulokset olivat hyvin samanlaiset.

Tornion www-sivujen käyttäjätutkimus 2012, raportin osa. Lähde: Yrjö Nurkkala

Itse museoissa kävijöistä tilastoidaan täysin luotettavasti vain määrä. Millainen sitten on tyypillinen museokävijä? Museoliitto on tehnyt käyttäjäkyselyn museokävijöistä vuonna 2011. Tyypillinen museokävijä on nainen ja Etelä-Suomesta. Hän on ylempi toimihenkilö, omaa korkeakoulututkinnon, on 46-65 -vuotias ja käy museossa noin 1-5 vuodessa. Yhteensä museoissa vieraili 5 miljoonaa kävijää. 660 000 vierailijoista oli ulkomaalaisia

Museoiden kävijöistä suuri kohderyhmä on koululaiset. Opettajat tuovat ahkerasti oppilaitaan museoihin, teettävät tehtäviä ja osallistuvat työpajoihin minkä museoammattilaiset vain ehtivät heille tehdä ja järjestää.

Yksi tärkeä erikoispiirre Meri-Lapin museoiden kohdalla on se, että osa niistä tuottaa alue- ja maakuntamuseoina palveluita laajalle alueelle. Verkkosivut tavoittavat myös siis ihmisiä museoiden toiminta-alueella, joilla ei ole mahdollisuutta vierailla konkreettisessa museossa.

2. Ketkä ovat potentiaalisia (mahdollisia) kävijöitä verkossa että museoissa? Ja mitä keinoja voisimme verkkosivuja luodessa käyttää, että tavoitamme heidät? –> Lisää asiakkaita museoihin! 

Meri-Lapin alueella on paljon liikennettä, matkailijoita ja intressiryhmiä, joiden vierailijat saattaisivat olla kiinnostuneita museoiden palveluista entistäkin enemmän.

Kansainvälinen yhteistyö:

Jos olette ikinä käyneet vierailijoina jonkun tahon luona jossain muussa maassa kuin Suomessa, tiedätte mihin teidät ensin viedään: museoon. Parhaimmillaan kansainvälinen vierailu/kurssi/matka on täynnä kiertoajeluita ja paikallisen kulttuurin ja historian esittelyä museoiden avustuksella.

Meri-Lapin museoiden tilanne on siitä herkullinen, että sekä Kemin historiallinen museo että Tornionlaakson maakuntamuseo uusivat omat perusnäyttelynsä ensi vuoden aikana. Tämä tarkoittaa sitä, että Meri-Lapissa tulee olemaan vuonna 2014 kaksi uutuuttaan hehkuvaa museoiden perusnäyttelyä, joiden markkinointi kohderyhmille (koulut, oppilaitokset, kuntien virkamiehet…) jo uutuusarvon puolesta on helppoa.

Matkailijat:

Keitä ovat Meri-Lapin matkailijat? Kuinka paljon heitä on? Mitä palveluita he kaipaavat?

Koko Meri-Lapin yhteinen matkailustrategia kertoo, että koko Lapin matkailustrategian kehittämistoimia ovat mm. saavutettavuus ja matkailun ympärivuotisuuden kehittäminen. Meri-Lapin alueella vuonna 2009 tilastoitiin yhteensä 224 718 yöpymistä. Välitöntä matkailutuloa kertyi noin 16 miljoona euroa. Graafeja katsoessa tulee selväksi, että Meri-Lappi on houkuttelevin kesä-heinäkuussa, jolloin matkailijoissa on selvä piikki.

Mistä maista suuntautuu sitten matkailijoita tänne Meri-Lappiin?

Talvi 2009–2010 (marras-huhtikuu)

Suomi 37 587

Venäjä 2339

Saksa 1031

Ruotsi 813

Iso-Britannia 737

Alankomaat 703

Kiina 605

Belgia 547

Italia 501

Espanja 424

Norja 414

Kesä 2010 (touko-lokakuu)

Suomi 58 518

Norja 2767

Saksa 2097

Ruotsi 1907

Venäjä 1157

Viro 775

Tanska 617

Alankomaat 578

Iso-Britannia 323

Italia 235

Liettua 18

(Lähde: Meri-Lapin matkailustrategia 2011-2014, Alkuperäinen lähde: Tilastokeskus 2011)

Yhteenveto matkailijoista (laskin yhteen kesä- ja talvimatkailijat, museot ovat kumminkin ympärivuoden auki.) TOP 4:

Venäjä 3496

Norja 3181

Saksa 3128

Ruotsi 2720

Meille siis venäläiset on suurin ulkomaalaisten ryhmä, minulle se tuli ehkä hieman yllätyksenä, kumminkin täällä länsirajalla kun ollaan. Seuraavaksi norjalaiset, joiden kesämatkailu alueella on suurta (asuntoautomatkailua?). Saksalaiset käyvät ahkerasti sekä kesällä että talvella (busseilla?) ja ruotsalaiset ovat naapurissa. Tarkempaa matkailuryhmien segmentointia ei ilmeisesti ole tehty, joten hankala on arvioida, millaisia matkailijoita alueella käy (Ilmeisesti yön yli matkailijoita on kumminkin tavoitteisiin nähden liian vähän.).

Ei-kävijät:

On paljon ihmisiä, jotka käyvät harvoin museoissa (Ehkä jopa eivät ole koskaan käyneet museossa.). Museokävijä 2011 –tutkimuksen mukaan ei-kävijätkin pitävät museota tärkeänä ja näkevät sen tärkeimmäksi tehtäväksi kulttuuriperinnön tallentamisen ja säilyttämisen. Museo nähdään siis arvokkaana ja tärkeänä instituutiona, vaikka henkilö ei kävisi siellä. Tavoitteena on kumminkin tehdä ei-kävijästä kävijä, jolloin hän pääsee ihailemaan instituution sijasta sisältöä.

Kuinka tavoittaa näitä ryhmiä verkkosivujen avulla? Potentiaaliset kävijät ovat niitä, joihin meidän tulisi kiinnittää huomiota, sillä tavoitteena on tehdä potentiaalisesta kävijästä satunnainen, ehkä jopa aktiivinen kävijä. Matkailijoihin voimme tarttua kieliversioilla, hyvällä saavutettavuudella (SEO eli hakukoneoptimointi, päätelaitteeseen mukautuva suunnittelu) ja itseään mainostavilla sivuilla (sosiaalinen media). Kansainväliseen yhteistyöhön voimme tarttua tiedottamalla kohderyhmille museoiden sivuista. Ei-kävijöiden saavuttaminen onkin sitten varmasti ihan oman projektin paikka. 🙂 Yhteiset alueen verkkosivut mahdollistavat myös paketoimisen; voimme esimerkiksi ehdottaa kävijöille optimaalista Meri-Lapin museot –kierrosta. Verkkoyhteistyö myös muiden toimijoiden kanssa on otettava huomioon: matkailu – kulttuuri – elinkeinoelämä ovat kolme alueen ”toimijaa”, joiden tulisi mainostaa ja huomioida toisiaan ristiin rastiin.

3. Onko verkkokävijät itseisarvo (= lasketaanko verkkokävijät museokävijöiksi?), vai onko tavoitteena saada verkon kautta kävijöitä konkreettiseen museoon? Miten nämä tavoitteet saavutetaan? Miten niitä mitataan?

Verkkokävijät eivät ole itseisarvo. Ainakaan vielä. Tällä hetkellä voit tuottaa verkkoon vaikka koko Suomen suosituimman palvelun (esim. Tornion kirjaston Dekkarinetti, jota käytetään todella paljon koko Suomessa, jälleen: kiitos tiedosta Yrjö Nurkkala.), mutta sitä ei nähdä tilaajan toimesta samalla tavalla konkreettiseksi palveluksi, joka tuotetaan. Eihän sitä voi rahallisesti edes mitata (aika harvaa museon palvelua voi.). Millainen hyöty siitä on markkinoinnin ja brändin kannalta, jää helposti unholaan, koska tulokset eivät ole suoria.

Tavoitteeksi on siis asetettava ennen kaikkea se, että verkkosivujemme kautta ohjaamme kävijöitä yhä paremmin konkreettisiin museoihin. Tämä tapahtuu kaikkein parhaimmin saavutettavuuden parantamisella: tiedämme keitä kävijämme ovat, mitä kävijämme sivuiltamme etsivät ja tuomme ne heidän näyttöpäätteensä eteen selkeästi ja nykyaikaisesti. Tiedostamme myös potentiaaliset kävijät ja suurimmat ei-suomea-puhuvat –ryhmät, ja tuotamme tärkeimmät osiot sivuista näillä kielillä. Lisäksi tuotamme alue- ja maakuntamuseoiden ominaisuudessa myös pelkästään verkkoon tarkoitettua materiaalia, joka on mahdollisesti myös museossa olevaan näyttelyyn jollain lailla sidoksissa.

Miten sitten mittaamme tuloksia? Kun sivut ovat pystyssä, kuinka tiedämme, ovatko käyttäjät palveluun tyytyväisiä? Meidän on asetettava tavoitteet, joita kysymme myöhemmin sekä verkkokävijöiltä että museokävijöiltä paikan päällä. Näistä lisää myöhemmin.

Minna