Category: Sisältö

Yhteenveto projektista ja blogista

Blogi

Alunperin tarkoituksena oli jakaa mahdollisimman paljon tietoa projektista, jotta samojen asioiden kanssa painiva saattaisi löytää ratkaisuja omiin ongelmiinsa blogin kautta. Loppupeleissä blogi oli enemmänkin päiväkirja minulle itselleni, jonka avulla ja jonka kautta sain ahaa-elämyksiä ja pureskelin ennestään tuttuja ja tuntemattomia asioita. Olisinko kirjoittanut samanlaisen ilman ”julkista elementtiä” eli perinteisen päiväkirjan? Tuskinpa vain. Julkisuus velvoittaa kirjoittamaan ja pitämään kirjoitusten sisällön jollain tapaa järkevinä ja jäsenneltyinä.

Blogin tilastoja:

Käyntejä noin 2000, keskiarvo 9 per päivä.

Suosituimmat hakusanat: Tuntematon hakusana (eli en pysty näkemään, millä hakusanalla ihmiset ovat sivuille päätyneet.) oli ylivoimaisesti suosituin, mutta sen jälkeen erilaiset Meri-Lapin museoista muokatut versiot, responsiivinen suunnittelu, drupaliin liittyvät hakusanat, käyttöliittymäsuunnittelu, projektiin liittyvät hakusanat

Suosituimmat artikkelit:

  1. Ja valittu julkaisujärjestelmä on…Dadaa Drupal! (Monilla Drupal-tyypeillä on varmaan Drupal-alert päällä.)
  2. Kuka omistaa kuvasi ja videosi verkossa?
  3. Museokentällä tapahtuu…muualla maailmassa

Pääasiassa suosituimmat artikkelit olivat niitä, jotka jaettiin sosiaaliseen mediaan. Blogiin tuli rehellisesti sanoen kyllästyminen puolessa välissä projektia. Loppua kohden into taas hieman kasvoi. Tietyllä tavalla blogi myös kasvattaa projektin onnistumisen paineita -hyvässä ja pahassa. Suora palaute oli blogin kirjoittamisessa ehdottomasti parasta. Sekä kommenttiosiossa että suoraan sähköpostiin, johon sain useilta museolaisilta ympäri Suomen yhteydenottoja asian tiimoilta. Meitä verkkoviestintään hurahtaneita museolaisia (vai toisinpäin?) on siis muitakin. 🙂

Projekti

Projekti itsessään oli aika yllätyksetön eli tässä tapauksessa se on hyvä asia. Budjetti ja aikataulu pitivät, mitään suurempia ongelmia ei tullut. Onnistumisia:  museolaiset olivat aidosti iloisia ja hyvillään uuden sivuston päivittämisen helppoudesta. Yksi tavoitteista nimittäin oli se, että loisimme museolaisille hyödyllisen työkalun, joka tuottaisi lisäarvoa museolaisten työhön. Toinen onnistuminen koski (ja liittyy olennaisesti edelliseen kohtaan) julkaisujärjestelmän valintaan. En haluaisi kuulostaa Drupal-hihhulilta, mutta kylläpä vain moni juttu meni nappiin sen tiimoilta. Tuntui että kaikki, mitä vain keksin pyytää, onnistui Drupalilla yllättävän kivuttomasti. Tästä toki kiitos tekniselle toimittajalle.

Mikä olisi voinut mennä paremmin?  Kilpailutus jäi täysin joululomien jalkoihin (amatöörimäinen virhe). Tarjouskilpailuttaminen on taitolaji, ja tarjouspyyntöjen laadinta on kyllä kuin tervanjuontia allekirjoittaneelle. Siitä päästäänkin toteuttajiin, jotka olivat parhainta A-luokkaa (huonosta kilpailutusajankohdasta huolimatta). Aina on ilo tehdä töitä ammattilaisten kanssa (Tekijät löytyvät http://www.merilapinmuseot.fi-sivuston alaosiosta oikealta.)  Olisin myös voinut hieman ahkerammin liikkua kaupunkien välillä, tuli vähän liikaa jökötettyä Kemissä.

Responsiivinen pohja oli loppupeleissä aika kivuton toteuttaa. Toisaalta responsiivisuus ja moni nykyaikainen sisältö (pelit toimivat vain selaimissa, joissa HTML5-tuki) johtaa siihen, että sivut eivät ole käyttäjäkokemukseltaan samanlaiset kaikille. Joku saa auki kaikki sisällöt tuosta vaan, toisille (Internet Explorer 8, I’m talking to you) sivuston ulkomuotokin on hieman erilainen. Tämän lisäksi pelit eivät avaudu eikä verkkonäyttely lataudu ihan niinkuin pitäisi. Tästä olen marmattanut ennenkin, mutta jotenkin tuntuu että kehitys on väärään suuntaan, kun verkkosivuja tehtäessä joudutaan miettimään kymmeniä eri selaimia ja monia eri käyttöjärjestelmiä, jotka toimivat eri tavoin. Tilanne on nyt tämä, mutta kuka ihme tästä hyötyy? Moni taho varmasti, paitsi itse käyttäjät (toki vastuu on myös käyttäjillä pitää selaimet ajantasalla.). Pienillä toimijoilla ei ole rahaa toteuttaa kaiken kattavia ratkaisuja, joten sitä helposti päädytään vanhaan ja helppoon, jotta tulokset näkyvät kaikissa laitteissa, mutta mitään uutta ja ihmeellistä sillä ei kyllä saa. Rant over.

Se, onko sivusto ja sen sisältö sitä, mitä museolaiset ja käyttäjät tarvitsevat, selviää vasta ajan kanssa. Toivottavasti sivusto myös elää ajassa ja sinne syntyy uusia toiminnallisuuksia ja elementtejä sitä mukaan, kun niitä koetaan tarpeellisiksi.

Blogi jää bittiavaruuteen ja todennäköisesti hävitän sen jossain vaiheessa vähin äänin. Viimeistään siinä vaiheessa kun vanhat tekstit alkavat nolostuttamaan riittävästi. Minä siirryn nyt uusien haasteiden pariin Ouluun. Hyvää loppukevättä ja kesän alkua! Minna

Loppukiireitä

Projektia on jäljellä enää muutama viikko, ja perinteisen pöydänsiivouskiireen lisäksi on vielä hoitamattomia / keskeneräisiä asioita projektiin liittyen:

–          Kieliversioiden hiominen. Venäjä on vielä vaiheessa, kesken on myös muiden kieliversioiden syöttö julkkariin. Kieliversioissa lähtökohtana on myös se, että tulevina vuosina museoiden on erittäin helppo niitä päivittää eli tilata käännös vuositason näyttelykalenterista ja mahdollisista yhteystietojen muutoksista suoraan kääntäjältä ja heittää ne sivuille.

–          Hosting-palvelusopimuksen teko ja yksityiskohtien sopiminen (itse domain ”www.merilapinmuseot.fi” on ollut syksystä asti domainparkissa eräällä palveluntarjoajalla, noin 20 € / vuosi).

–          Verkkonäyttelyiden sisältöjen syöttäminen (yllättävän hidasta hommaa).

–          Käyttäjien koulutus ja siihen liittyvien yksityiskohtien sopiminen

–          Google analytics-tilin luominen  

–          Sivuston ulkoasun ja sisällön yksityiskohtien hiominen

–          Sivuston etusivun kuvagallerian kuvat (Kemi on kuvattu, kunhan Tornio saadaan kuvattua, kuvista tehdään Thinglink-kuvia.)
Tässäpä nämä tärkeimmät. Kiire on, mutta ei liian kiire.

Minna

Kieliversiot

Projektin alussa pyörittelin Meri-Lappiin suuntautuvaa matkailua kansallisuuksien mukaan.

Tässä vielä yhteenveto:
Venäjä 3496

Norja 3181

Saksa 3128

Ruotsi 2720

(Lähde: Meri-Lapin matkailustrategia 2011-2014, Alkuperäinen lähde: Tilastokeskus 2011)

Mitkä kieliversiot sitten pääsevät verkkoon?

Ruotsi

Itsestään selvä valinta näin Ruotsin rajalla asuessa. Etenkin Tornion museoilla kävijöitä on paljon rajan molemmin puolin, ja keskusteltuani Tornion matkailun kanssa, museoiden tiedoille ja etenkin näyttelykalenterille on kovasti kysyntää Ruotsin puolella.

Englanti

Jostain kumman syystä tämäkin itsestään selvä. Universaali kieli, jota puhuu Wikipedian mukaan jonakin kielenään (äidinkielenä, toisena tai vieraana kielenä) yli miljardi ihmistä maailmassa. Suomalaiset hallitsevat hyvin englannin, joten sen puhuminen myös luonnistuu useimmilta. Tavallaan se on yhteinen vieras kieli, jonka sekä asiakas että museolainen yleensä hallitsevat.

Venäjä

Venäjästä tulee myös kieliversio (Sitä ei ole edes vielä käännetty.), käytän tässä apuna Museoliiton P.S. blogissa julkaistuja erinomaisia  ohjeita, kuinka venäjäläisiä houkutella museoon. Usein museot ovat tosin juhlapyhinä kiinni, jolloin juurikin nämä venäläiset olisivat tulossa Suomeen lomalle.

Millaiset kieliversiot?

Kieliversiot ovat käytännön syistä hyvin erilaiset kuin suomenkieliset sivut. Museoilla ei ole resursseja kääntää ja päivittää kieliversioita viikottain, joten kieliversiossa on yhteystietojen ja aukioloaikojen lisäksi vain markkinointivetoinen teksti, joka ohjaa turistit myös alueen matkailun sivuille (jossa kieliversiot ovat ajantasalla, ja jossa kerrotaan alueen majoituksesta ja muista nähtävyyksistä). Näyttelykalenteri tulee vuositasolla, nythän toki kaksi museota on vielä kiinni vuoteen 2014 asti.

Karttana toimii Google mapsiin kustomoitu kartta, josta löytyy myös kaikki paikallismuseot ja niiden aukioloajat (pääasiassa kesäisin tai sopimuksen mukaan) myös englanniksi. Tätä karttaa museolaiset voivat sitten kaikki itse päivittää Meri-Lapin museot -tunnuksilla.

Minna

Sisältöä verkkoon: pelejä museoille

Pohdittiin museolla sitä, millaisia pelejä voisi tulla itse museoihin kosketusnäytöille. Aloin asiaa pohtia, ja yllätyksekseni pelin ”tekeminen” ei olekaan niin hankalaa kuin luulin. Seuraavilla ohjeilla ”tein” kaksi erilaista peliä: muistipelin sekä ”drag&drop”-pelin, jossa sana yhdistetään kuvaan.

”Siksi sulkeissa, koska oikeasti en tehnyt peliä. Muokkasin valmista, avointa koodia niin, että pelissä on valitsemani kuvat, sanat ja värimaailma.”

1. Ensin pohtimaan, mitä halutaan

Tavoitteena on tehdä nykyaikaisia, useimmilla päätelaitteilla toimivia pelejä, jotka toimivat sekä kosketusnäytöissä että hiirellä. HTML5-pelit toimivat ainakin lähes kaikissa, uusimmissa selaimissa, joten päädyin tähän valintaan. Toisaalta uskon myös, että HTML5-tuki yleistyy koko ajan, joten työ ei mene hukkaan (Ja jonka vuoksi en halunnut tehdä flash-peliä, joiden tekemiseen ohjeita löytyy vaikka kuinka.).

Toisaalta tavoitteena on hyvin yksinkertaisia, lähinnä koululaisille suunnattuja pelejä, joissa kumminkin on mukana mahdollisuus muokata peliä niin, että siihen voi myöhemmin lisätä museopedagogista sisältöä. Drag&drop-peli sekä muistipeli ovat kummatkin optimaalisia kosketusnäytöllisille laitteille, ne ovat intuitiivisia oppia, sekä niitä pelatessa mahdollisesti jopa oppii jotain.

2. Google laulamaan

Hain erilaisia hakusanoilla oikeaa lopputulosta, esim:

free online games for HTML5

free drag&drop games for HTML5

free memory game for HTML5

open source games for HTML5

jne…

3. Oikean valinnan tekeminen

Tämä onkin ehkä haastavinta eli valikoida ja löytää juurikin se oikea peli tai pelintekokehys. Suuresta tietomäärästä oikean tiedon löytäminen ja sen hyödyntäminen on haaste sinäänsä. Ja varmistaa vielä, että koodi on vapaa käytettäväksi. Usein se onkin yleishyödylliseen käyttöön vapaa, kaupalliseen käyttöön voi ollakin jokin lisenssi.

Löysin tällaisen pelin:

http://www.scirra.com/arcade/example/1186/drag-n-drop-matching-game

Tämän pelin lähdekoodi on sivulla ladattavissa. Peli on tehty Construct2-frameworkilla (=pelikehys).

http://www.scirra.com/store/construct-2

Ylläolevassa linkissä tulee ilmi, millainen lisenssi ilmaisessa versiossa on, mihin pelejä voi käyttää ja millaisia työkaluja ilmaisella versiolla saa ( ja mistä jää paitsi).

4. Pelin lähdekoodin lataaminen koneelle

Pelin lähdekoodi löytyy pelin alta Download -linkistä. Pelin alla olevassa keskustelussa pelintekijäkin jopa kehoittaa tekemään pelistään omaa versiota omilla kuvilla.

Pelin lähdekoodi ladattavissa linkistä.

Pelin lähdekoodi ladattavissa linkistä.

5. Peliohjelman lataaminen koneelle

(4. ja 5. kohta, kumpi vain ensin.)

Kun lähdekoodi (”projekti”) on ladattu koneelle, tulee ladata koneelle myös itse ohjelma, jolla peliä voi muokata eli tässä tapauksessa Construct2.

https://www.scirra.com/construct2

Kun ohjelma on koneella, etsin aiemmin lataamani projektikansion ja avasin sen. Se avautuu automaattisesti Construct2:een.

6. Pelin muokkaaminen

Sitten tulee valita sanat ja kuvat, jotka haluaa korvata alkuperäisillä.  Sitten ohjesanojen suomentaminen, sekä värimaailman muuttaminen alkuperäisestä toisenlaiseksi. Kun peli on valmis ja sitä haluaa katsoa valmiina selaimelta, tulee tietokoneelta olla mahdollista myös katsoa luotua sisältöä ilman, että se on vielä Internetissä. Tähän tarkoitukseen voi käyttää esim. xamppia, jossa on mukana Apachen serveri ja mysql-tietokantatuki. Xamppin voi ladata täältä (avoimen lähdekoodin, ilmainen ohjelma).

7. Pelin pakkaaminen, ”leipominen”, exportaaminen

Kun peli on valmis laitettavaksi verkkoon, se pitää muuttaa sellaiseen muotoon, että se on valmis suoraan pelattavaksi. Kun on kyse ilmaisesta versiosta ja toisen tekemästä pelistä, jota on vain muokannut, sitä ei voi käyttää kaupalliseen tarkoitukseen eikä lisätä esim. sovelluskauppoihin. Joten ”exporttasin” pelin HTML5 -sivuksi.

8. Pelin siirtäminen nettiin

Tämän jälkeen pelin voi siirtää jollakin tiedostonsiirto-ohjelmalla (esim. Filezilla) palvelimelle.

Alla ”sneakpeak”-kuva minun tekemästä versiosta. Kuvat on napattu ja muokattu meidän kokoelmakuvista, on muuten vielä varmistamatta sekin, että voinko näitä käyttää. Tässä olikin koko homman suurin harmi: Yritin etsiä erilaisilla Creative commons -hauilla kuvia perinteisistä esineistä. Tiedän että Suomi on täynnä museoita, joilla on kokoelmissaan esikatselukuvia näistä alla olevista esineistä, mutta yhtään sellaista ei tullut vastaan lisenssihauissa. Harmittavan vaikeaa on löytää kuvia tällaiseen.

Pelin ideana on yhdistää vasemmalla olevat sanat oikealla oleviin kuviin. Koko peli tulee sitten näillä näkymin verkkosivuille tai museon näyttelyn yhteyteen kosketusnäytölle. Ei tämä suurta tiedettä ole, mutta varmasti saa koululaiset hetkeksi miettimään, mikähän se härkin / hierrin mahtoi ollakaan…

perinnesanapeli1

Disclaimer: En ole opettaja (oppilaiden onneksi), joten ohjeet voivat olla sekavat. Enkä myöskään ole millään lailla peliasiantuntija, joten jos jokin ylläolevassa tekstissä on suorastaan väärin / antaa väärän kuvan, pyydän ystävällisesti kommentteja, niin voin asian korjata.

Toivottavasti joku museolainen innostuu tutustumaan! Esim. Scirran sivuilla oli vaikka kuinka erilaisia tutorial-pelejä, joiden avulla pelintekoa voi harjoitella. 🙂

Minna

Museokentällä tapahtuu: ”Ovatko virtuaalikierrokset hyödyllisiä vai ajanhukkaa?”

LinkedIn-ryhmän ”Museum marketing” keskusteluissa nousi esiin mielenkiintoinen aihe. Museoammattilaiset jakoivat mielipiteitään ja kokemuksiaan 3D-tai 360- virtuaalikierroksista eli siitä, että museon näyttelyihin ja tiloihin voi tutustua verkossa (Tilat kuvataan panoraamana tai mallinnetaan 3D:nä.) ilman, että asiakas käy itse museossa.

Esiin nousseita asioita / kysymyksiä:

1. Pienen ja syrjäisen museon huoli: menetetäänkö asiakkaat, kun verkkoon tarjotaan kaikki se, mitä museoissa on tarjolla. Onko se oman oksan sahaamista?

Englannissa tehdyn tutkimuksen mukaan tämä huoli on turha (ainakin Briteissä). Virtuaalinäyttelyt eivät ole vähentäneet kävijöitä museoissa. Moni etenkin nuoremman sukupolven edustaja  haluaa tsekata etukäteen, mihin on menossa.

2. Tekijänoikeusongelmat

Google art project on ilmainen, mutta videoiden tekijänoikeudet ovat Googlella. Tämä nähdään monessa museossa ongelmana.

3. Virtuaalikierrokset eivät kilpaile fyysisen museon kanssa

Virtuaalikierrokset nähtiin keskustelussa etenkin erinomaisena lisänä ennen ja jälkeen museovierailun esim. opetuksellisessa mielessä. 3D- ja 360- museoesittelyt ovat huomattavasti parempia kuin pelkät kuvat, parhaimmillaan ne tarjoavat uusia elämyksiä ja vahvistavat museokäyntiin liittyvää elämystä. Eräs keskustelija nosti esiin jopa ajatuksen, että ne museot, joilla on 3D- ja 360- materiaalia verkossa, keräävät enemmän vierailijoita itse museoihinkin. Tutkimusta hän ei liittänyt mukaan, ja mieleen nousi väkisinkin ajatus siitä, että ehkä isommilla museoilla on enemmän resursseja tuottaa tämän kaltaista materiaalia verkkoon (isommat museot = enemmän kävijöitä muutenkin).

4. Hienoa ja sosiaalista sisältöä

Esiin nousi hyviä esimerkkejä esim. Kreikan Acropolis

Belgialaisen museon panoraamakuvat museostaan.

Keskustelua herätti etenkin Googlen art project, johon muutamaa museota oli pyydetty mukaankin.

5. Verkkosisällön ja sosiaalisen verkostoitumisen merkitys on jatkuvasti kasvava

Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen ”Taidelaitokset ja digitaaliset teknologiat” mukaan jo 81% museoista näki verkon ja sosiaalisen median tärkeänä tapana markkinoida taidetta.

78% vastaajista piti myös uusia teknologioita erittäin tärkeinä työkaluina lisätäkseen kävijämääriään.

Yhteenveto: Virtuaalikierrokset eivät kansainvälisen museoammattilaisten joukon mielestä ole ajanhukkaa vaan tuovat aidosti lisäarvoa museoiden kävijöille ja potentiaalisille kävijöille. Tätä tukee myös tutkimukset, joiden mukaan virtuaalikierrokset eivät vähennä museoissa kävijöiden määrää. Tutkimusten mukaan verkkoviestintä ja sosiaalinen media myös nähtiin yhä tärkeämpänä tapana markkinoida sisältöjä ja taidetta -markkinointinahan virtuaalikierroksetkin voidaan nähdä.

Esimerkkejä Suomesta

Ateneum on liittynyt Google Art projectiin viime vuoden lopulla, ja valmista materiaalia pitäisi ilmestyä tämän vuoden puolella.

Päämajamuseon Marsalkka Mannerheimin salonkivaunuun pääsee tutustumaan 3D-mallinnuksen avulla.

Hämeenlinnassa museoista on kuvattu 360-panoraamakuvat

Minna

Mi(s)tä sisältöä museoille verkkoon ja miten?

Museolaiset ovat erinomaisia sisällöntuottajia. He ovat tottuneet luomaan näyttelyitä, työpajoja, erilaisia tapahtumia, luentoja, teemailtoja jne… Miten näitä taitoja voisi parhaiten hyödyntää verkossa? Usein museolaisilla on sisältöön ideoita, mutta ei välttämättä osaamista tuottaa sisältöä teknisesti / määrärahoja ostaa sitä ulkopuoleltakaan.

Verkossa jos missä pätee sanonta, että pyörää ei kannata keksiä uudelleen. Nyt on jo olemassa erinomaisia valmiita työkaluja, sovelluksia ja palveluita, joilla voi tuottaa erinomaista sisältöä verkkoon aina verkkonäyttelyistä interaktiivisiin kuviin. Mekin tulemme mahdollisesti hyödyntämään joitakin juttuja omassa projektissamme:

(WordPress.com ei mahdollista iframen lisäämistä blogiin, ainakaan kovin helposti. Tämän vuoksi otin näistä eri ohjelmista kuvankaappauksen, jota klikkaamalla pääsee itse sisältöön.)

Historypin (Klikkaa kuvaa, niin pääset suoraan näyttelysivulle.)

kuvankaappaus www.historypin.com -sivuilta, otettu 9.1.2013.

kuvankaappaus http://www.historypin.com -sivuilta, otettu 9.1.2013.

Sosiaalinen, historiallisia kuvia keräävä palvelu. Palvelua tukee Google maps ja Nominet Trust (Nominet myöntää Iso-Britannian .uk- domaintunnukset.). Palvelun on kehittänyt We are what we do -voittoa tavoittelematon organisaatio. Palveluun voi merkata kuvia paikka- ja aikatietojen mukaan, mukana on jo noin 30 000 kuvaa, pääosin Iso-Britanniasta.

Mitä tällaisella palvelulla voisi tehdä? Esimerkiksi käyttää sitä postikorttigalleriana kuten Kalifornian kaupunginkirjasto, tai luoda kuvapohjainen virtuaalikierros johonkin historialliseen tapahtumaan kuten Readingin museo. Mahdollisesti museot voivat luoda oman kanavan palveluun, josta löytyy kaikki museon tuottama sisältö Historypiniin. Linkki vain omille kotisivuille, kerrotaan uudesta sisällöstä Facebookissa ja niin on uusi verkkonäyttely kasassa.

Herää kysymys: kuka omistaa kuvat sitten kun olen ne sinne julkaisut? Edellisessä artikkelissa kävinkin läpi jo suurimpien kaupallisten palvelujen käyttäjäehtoja. Lähes kaikissa kuvien lisääjä antaa palvelulle lisenssin käyttää kuvien kopioita omiin tarkoituksiinsa. Museot ovat tottuneet pitämään langat käsissään, mitä kuvien oikeuksiin tulee, mutta netissä kaikki on toisin. Kerran verkkoon mennyt kuva on siellä aina. Toisaalta digikuvien kohdalla on muutenkin pakko luopua ajatuksesta ”alkuperäinen kuva”.

Infograafit eli datan visualisointi

Moni suomalainen mediakin on tänä vuonna alkanut tuottaa ”infograafeja” eli visualisoitua dataa. Tähän trendiin on helppo hypätä kun verkko on pullollaan ilmaisia infograafien tekemiseen tarkoitettuja ohjelmia.

Esimerkkejä infograafeista eli tein erilaisia visualisointeja edesmenneestä Lapin vaikuttajasta Uuno Hannulasta ja kuvitteellisesta museosta 123:

Wordle – infograafi Hannulaa kuvaavista eri rooleista elämässä:

Fonttia, värejä ja mallia voi muuttaa mieltymysten mukaan. Kiva juttu, mutta miten tätä voisi hyödyntää? Ensimmäisenä tulee mieleen esimerkiksi jos tarvitaan julistetta johonkin pikaisesti.

www.infgr.am

Infograaffi kuvitteellisen museon kävijöistä (klikkaamalla kuvaa aukeaa infogrammi oikein sivulle http://www.infogr.am.)

Näitä voi hyödyntää monellakin tapaa. Esimerkiksi ”Museomme lukuina” -sivu omilla verkkosivuilla, jossa kokoelmien määrät visualisoitu, työntekijät, kävijät jne… Koululaisillekin kivempi käydä läpi ja voi jäädä paremmin mieleen. Tärkeää on toki muistaa, että aineistoon pitää olla itsellä oikeudet tai vähintään kertoa aineiston lähde, jos se ei ole omaa dataa (Ja tarkistaa, saako lähteen tietoja käyttää tällaisessa yhteydessä.). Infogr.am on todella helppokäyttöinen, intuitiivinen. Infogrammit ovat valmiiksi hyvännäköisiä ja mielenkiintoisia. Ja tietenkin ilmainen. Infograaffi normaalisti siis ”upotettaisiin” omille kotisivuille niin, että se näyttää käyttäjälle siltä, kuin se olisi omilla sivuilla, vaikka se on Infogr.am -sivulla. WordPress estää upottamisen ilman erillisiä liitännäisiä, joten en voi sitä tässä mallintaa.

Thinglink

Muitakin samantapaisia kuvapalveluita on, joissa kuvat voidaan muuttaa interaktiiviksi, mutta tämä on suomalaisten tekemä, joten vedetään nyt kotiinpäin. 🙂 Alla esimerkki kuinka palvelua voi hyödyntää. Olen luonut sinne tunnukset (ilmainen palvelu), lisännyt sinne epäonnistuneen kännykkäkamerakuvan lehmäpatsaasta ja merkannut siihen tietoa wikipediasta, youtubesta ja muualta verkosta. Tämän jälkeen normaalisti upottaisin kuvassa vasemmassa ylälaidassa näkyvistä symboleista alimmalla sen omalle kotisivulleni.

Hyvä esimerkki voisi olla panoraamakuva kaupungista menneinä vuosikymmeninä ja ”tägätä”, ”pinnata”, ”merkata” kuvaan mitä taloja ja katuja kuvassa näkyy, niiden historiasta, wikipedia-artikkelia jne jne… Vielä parempaa olisi, jos jutun toteuttaisi projektina, jossa kuntalaiset voisivat osallistua merkkaamiseen. Ainakin ehdottaa talojen nimiä ja niiden historiaan liittyviä tietoja, tietenkin viitaten esim. kirjallisiin lähteisiin.

Videot

Museum of the Future -sivulla tuodaan esille 5 erilaista palvelua, joissa voi luoda nykyaikaisia videoita. Mielenkiintoisin on ehkä juuri ensimmäisenä mainittu Mozilla’s Popcorn Maker, jossa videoihin voi lisätä tietoa esim. kuvia tai tekstiä. Eli samalla tavoin kuin Thinglink, Popcorn Maker tekee videoista interaktiivisia. Helposti ja nopeasti. Ainoa mitä tarvitset on video, jonka olet ottanut (tai johon sinulla on oikeudet sitä jakaa, muokata ja hallinnoida), ja videopalvelu, johon olet sen lisännyt (vimeo, youtube…).

https://popcorn.webmaker.org/, kuvankaappaus otettu 9.1.2013.

https://popcorn.webmaker.org/, kuvankaappaus otettu 9.1.2013.

Storify

Varmasti jo monille tuttu palvelu, jossa esimerkiksi jostain tapahtumasta voi luoda yhteenvedon Storify -palvelua hyödyntämällä. Storify yhdistää muita sosiaalisia palveluita kuten Twitter, Facebook, Flickr, joten Storifyista saa parhaiten irti museo tai taho, jolla on jo somessa vahva läsnäolo.

Luentoihin ja esitelmiin mielenkiintoa – Prezi.com

Jos tuntuu että Powerpoint on jo liiankin tuttu, kannattaa kokeilla vaikka hieman erilaista tapaa näyttää sisältöä kuuntelijoille. Prezissä on valmiita pohjia kuten muissakin esitelmätyökaluissa, ainoastaan sisältö tulee luennoitsijalta. Perinteisen luentomateriaalin voi jakaa myös Slidesharessa.

Wikipedia

Jos haaveilee kirjoittavansa artikkelin jostain yleispätevästä aiheesta, miksi sitä ei voisi kirjoittaa myös wikipediaan? Silloin siitä olisi kaikkein eniten hyötyä muillekin. Paikalliskulttuurista on yllättävän vähän artikkeleita. Kiasmalla on tulossa esimerkiksi kiva wikipedia-maraton, jossa on tarkoituksena kirjoittaa mahdollisimman paljon artikkeleita Kiasmaan liittyvistä asioista. Hauska tapa luoda sisältöä nettiin.

Wikipedian sisällönluomisessa on hiukan korkeampi kynnys kuin ehkä muissa näissä palveluissa. Jos jollakin wikipedian hallitsevista ammattilaisista olisi kiinnostusta, tämä voisi ilmoittautua Kansalaisopiston tai muun paikallisen opiston kurssinvetäjäksi, jossa opettaisi historiasta, taiteesta, kulttuurista ja  yleensäkin wikipedian päivittämisestä kiinnostuneita ihmisiä päivittämään sivuja. Kurssin aikana sitten jokainen kirjoittaisi ainakin yhden artikkelin wikipediaan valitsemastaan asiasta. Tätähän kouluissa jo tehdäänkin.

Virtuaalihahmo eli avatar sivuille esimerkiksi koululaisille  -voki.com

Voki on virtuaalihahmo, jota voi hyödyntää esimerkiksi kouluryhmille suunnatussa materiaalissa. Vielä hahmoille ei ole suomenkielistä lausujaa (ruotsinkielisiä kylläkin…), joten luomani Voki-kissa puhuu suomea leveällä Amerikan aksentilla.

Kaikki ylläolevat jutut voidaan toteuttaa toki omina projekteina, luoda alustat, tekniset vaatimukset mitä tarvitaan ja rakentaa jokaiselle museolle oman esim. historypinin. Mutta onko se mielekästä ja onko se nykypäivää?  Monilla museoilla on määrärahat tiukassa ja ylläolevat palvelut (ja monet muut verkossa olevat softat) mahdollistavat pienellä suunnittelulla kivaa, sosiaalista ja hyvännäköistä sisältöä.

Minna

Museoiden näyttely- ja tapahtumakalenterit

Museoiden yksi yleisin palvelu verkossa on näyttely- ja tapahtumakalenteri. Versioita on lähes yhtä paljon kuin on museoita. On perinteisiä kalentereita kuten New Yorkin Guggenheim museolla. Kalenterilistaus näytti vain niin paljon maksetuilta mainoksilta, että meni hetki tajuta niiden olevan näyttelylistauksia. Ehkä listaus olisi voitu toteuttaa hieman mielenkiintoisemmin?

Huomattavasti mielenkiintoisempi on jo Louvren tapahtumakalenteri, jossa tapahtuu ehkä jo vähän liikaakin. Louvren sivut ovat todella laajat, joten tietyn tiedon etsiminen ei käy hetkessä. Sivuja ei ole myöskään optimoitu kännykälle; omalla puhelimellani en päässyt edes vaihtamaan kielivalikosta kieltä englanniksi.

Suomessa näyttelykalentereista on myös hyvin erilaisia versioita. Lähes kaikissa museoissa osio on valikossa nimetty joko ”näyttelyt”, ”Museossa tapahtuu” tai ”tapahtumat”. Ateneumin näyttelykalenteri on selkeä ja helposti selattava. Lappeenrannan museoissa on osion nimenä ”Museoissa nyt!”, josta löytyy sekä näyttelyt että tapahtumat. Merikeskus Vellamolla näyttelyt on järjestetty järjestävän tahon mukaan niin, että vasemmalla olevasta valikosta voi valita museon tai tilan, jonka näyttelyt listautuvat oikealle. ”Sivuvalikkoa” eli vasemmalla olevaa horisontaalista valikkoa ei ole helppoa toteuttaa responsiivisissa sivuissa, sillä se hankaloittaa esimerkiksi mobiiliversion käytettävyyttä.

Mikä olisi sitten hyvä ja kätevä ratkaisu? Yhtä ja ainoaa ratkaisua ei tietenkään ole. Tärkeintä on että tapahtumat ja näyttelyt löytyvät nopeasti, ne ovat selkeitä ja sisältävät olennaisimman tiedon eli mitä-missä-milloin-mahdollisesti myös miten sinne pääsee. Kuva ois kiva, ehkä jopa sosiaaliset elementit. Hakukoneoptimointia ja käytettävyyttäkin ajatellen kenttien, valikkojen ja termien olisi hyvä olla yleisesti tunnettuja ja mahdollisimman yhteneviä muihin näyttely- ja tapahtumakalentereihin.

Kalentereita riittää päivitettäväksi

Usein museot syöttävät tapahtumiaan myös moneen muuhunkin kalenteriin kuin vain omiin kalentereihinsa. Tällä alueella on esimerkiksi paikallislehtien Menoinfo -kalenteri, Lappi.fi -portaalin kalenteri, valtakunnallinen museoliiton näyttelykalenteri ja esim. kaupungin omilla nettisivuilla oleva tapahtumakalenteri. Verkkotiedottajan työ onkin parhaimmillaan/pahimmillaan saman tiedon syöttämistä useisiin eri paikkoihin.

Myös sosiaalinen media rynnistää (aika ansiokkaastikin) kalenterimarkkinoille. Näin syksyn aikana ei ole monella varmaan jäänyt huomaamatta Facebookin tapahtumien muutokset. Facebookilla on jo kriittinen massa, olemassa oleva tekniikka ja osaaminen luoda tapahtumista sosiaalisia, näkyviä ja ehkä jopa mielenkiintoisiakin. Syksyn aikana tapahtumat ovat alkaneet ilmestyä myös uutisvirtaan, ja tässä taannoin huomasin ensimmäiset tapahtumat uutisvirrassani, joissa suositeltiin minulle minua mahdollisesti kiinnostavia tapahtumia, vaikka yksikään ystävistäni ei ollut osallistumassa kyseisiin tapahtumiin.

Myös Google+ olisi erinomainen tapahtumien luontiin, sillä ihmisillä on jo googlen palveluita kuten Googlen kalenteri ja Gmail, jotka ovat olennainen osa tapahtumien hallintaa. Ainoa ongelma on vain se, että ”plussaa” ei käytä oikein kukaan, eivät ainakaan vielä järjestävät tahot, jotka loisivat niitä tapahtumia sinne.

Meri-Lapin museoiden verkkosivuilla tulee olemaan neljän museon tapahtumat ja näyttelyt, joten jo sinällään synergiaetuja tulee, ainakin asiakkaille, jotka löytävät museoiden tapahtumat ja näyttelyt nyt yhdestä paikkaa.

Minna