Category: sosiaalinen media

Yhteenveto projektista ja blogista

Blogi

Alunperin tarkoituksena oli jakaa mahdollisimman paljon tietoa projektista, jotta samojen asioiden kanssa painiva saattaisi löytää ratkaisuja omiin ongelmiinsa blogin kautta. Loppupeleissä blogi oli enemmänkin päiväkirja minulle itselleni, jonka avulla ja jonka kautta sain ahaa-elämyksiä ja pureskelin ennestään tuttuja ja tuntemattomia asioita. Olisinko kirjoittanut samanlaisen ilman ”julkista elementtiä” eli perinteisen päiväkirjan? Tuskinpa vain. Julkisuus velvoittaa kirjoittamaan ja pitämään kirjoitusten sisällön jollain tapaa järkevinä ja jäsenneltyinä.

Blogin tilastoja:

Käyntejä noin 2000, keskiarvo 9 per päivä.

Suosituimmat hakusanat: Tuntematon hakusana (eli en pysty näkemään, millä hakusanalla ihmiset ovat sivuille päätyneet.) oli ylivoimaisesti suosituin, mutta sen jälkeen erilaiset Meri-Lapin museoista muokatut versiot, responsiivinen suunnittelu, drupaliin liittyvät hakusanat, käyttöliittymäsuunnittelu, projektiin liittyvät hakusanat

Suosituimmat artikkelit:

  1. Ja valittu julkaisujärjestelmä on…Dadaa Drupal! (Monilla Drupal-tyypeillä on varmaan Drupal-alert päällä.)
  2. Kuka omistaa kuvasi ja videosi verkossa?
  3. Museokentällä tapahtuu…muualla maailmassa

Pääasiassa suosituimmat artikkelit olivat niitä, jotka jaettiin sosiaaliseen mediaan. Blogiin tuli rehellisesti sanoen kyllästyminen puolessa välissä projektia. Loppua kohden into taas hieman kasvoi. Tietyllä tavalla blogi myös kasvattaa projektin onnistumisen paineita -hyvässä ja pahassa. Suora palaute oli blogin kirjoittamisessa ehdottomasti parasta. Sekä kommenttiosiossa että suoraan sähköpostiin, johon sain useilta museolaisilta ympäri Suomen yhteydenottoja asian tiimoilta. Meitä verkkoviestintään hurahtaneita museolaisia (vai toisinpäin?) on siis muitakin. 🙂

Projekti

Projekti itsessään oli aika yllätyksetön eli tässä tapauksessa se on hyvä asia. Budjetti ja aikataulu pitivät, mitään suurempia ongelmia ei tullut. Onnistumisia:  museolaiset olivat aidosti iloisia ja hyvillään uuden sivuston päivittämisen helppoudesta. Yksi tavoitteista nimittäin oli se, että loisimme museolaisille hyödyllisen työkalun, joka tuottaisi lisäarvoa museolaisten työhön. Toinen onnistuminen koski (ja liittyy olennaisesti edelliseen kohtaan) julkaisujärjestelmän valintaan. En haluaisi kuulostaa Drupal-hihhulilta, mutta kylläpä vain moni juttu meni nappiin sen tiimoilta. Tuntui että kaikki, mitä vain keksin pyytää, onnistui Drupalilla yllättävän kivuttomasti. Tästä toki kiitos tekniselle toimittajalle.

Mikä olisi voinut mennä paremmin?  Kilpailutus jäi täysin joululomien jalkoihin (amatöörimäinen virhe). Tarjouskilpailuttaminen on taitolaji, ja tarjouspyyntöjen laadinta on kyllä kuin tervanjuontia allekirjoittaneelle. Siitä päästäänkin toteuttajiin, jotka olivat parhainta A-luokkaa (huonosta kilpailutusajankohdasta huolimatta). Aina on ilo tehdä töitä ammattilaisten kanssa (Tekijät löytyvät http://www.merilapinmuseot.fi-sivuston alaosiosta oikealta.)  Olisin myös voinut hieman ahkerammin liikkua kaupunkien välillä, tuli vähän liikaa jökötettyä Kemissä.

Responsiivinen pohja oli loppupeleissä aika kivuton toteuttaa. Toisaalta responsiivisuus ja moni nykyaikainen sisältö (pelit toimivat vain selaimissa, joissa HTML5-tuki) johtaa siihen, että sivut eivät ole käyttäjäkokemukseltaan samanlaiset kaikille. Joku saa auki kaikki sisällöt tuosta vaan, toisille (Internet Explorer 8, I’m talking to you) sivuston ulkomuotokin on hieman erilainen. Tämän lisäksi pelit eivät avaudu eikä verkkonäyttely lataudu ihan niinkuin pitäisi. Tästä olen marmattanut ennenkin, mutta jotenkin tuntuu että kehitys on väärään suuntaan, kun verkkosivuja tehtäessä joudutaan miettimään kymmeniä eri selaimia ja monia eri käyttöjärjestelmiä, jotka toimivat eri tavoin. Tilanne on nyt tämä, mutta kuka ihme tästä hyötyy? Moni taho varmasti, paitsi itse käyttäjät (toki vastuu on myös käyttäjillä pitää selaimet ajantasalla.). Pienillä toimijoilla ei ole rahaa toteuttaa kaiken kattavia ratkaisuja, joten sitä helposti päädytään vanhaan ja helppoon, jotta tulokset näkyvät kaikissa laitteissa, mutta mitään uutta ja ihmeellistä sillä ei kyllä saa. Rant over.

Se, onko sivusto ja sen sisältö sitä, mitä museolaiset ja käyttäjät tarvitsevat, selviää vasta ajan kanssa. Toivottavasti sivusto myös elää ajassa ja sinne syntyy uusia toiminnallisuuksia ja elementtejä sitä mukaan, kun niitä koetaan tarpeellisiksi.

Blogi jää bittiavaruuteen ja todennäköisesti hävitän sen jossain vaiheessa vähin äänin. Viimeistään siinä vaiheessa kun vanhat tekstit alkavat nolostuttamaan riittävästi. Minä siirryn nyt uusien haasteiden pariin Ouluun. Hyvää loppukevättä ja kesän alkua! Minna

Mainokset

Museokentällä tapahtuu: ”Ovatko virtuaalikierrokset hyödyllisiä vai ajanhukkaa?”

LinkedIn-ryhmän ”Museum marketing” keskusteluissa nousi esiin mielenkiintoinen aihe. Museoammattilaiset jakoivat mielipiteitään ja kokemuksiaan 3D-tai 360- virtuaalikierroksista eli siitä, että museon näyttelyihin ja tiloihin voi tutustua verkossa (Tilat kuvataan panoraamana tai mallinnetaan 3D:nä.) ilman, että asiakas käy itse museossa.

Esiin nousseita asioita / kysymyksiä:

1. Pienen ja syrjäisen museon huoli: menetetäänkö asiakkaat, kun verkkoon tarjotaan kaikki se, mitä museoissa on tarjolla. Onko se oman oksan sahaamista?

Englannissa tehdyn tutkimuksen mukaan tämä huoli on turha (ainakin Briteissä). Virtuaalinäyttelyt eivät ole vähentäneet kävijöitä museoissa. Moni etenkin nuoremman sukupolven edustaja  haluaa tsekata etukäteen, mihin on menossa.

2. Tekijänoikeusongelmat

Google art project on ilmainen, mutta videoiden tekijänoikeudet ovat Googlella. Tämä nähdään monessa museossa ongelmana.

3. Virtuaalikierrokset eivät kilpaile fyysisen museon kanssa

Virtuaalikierrokset nähtiin keskustelussa etenkin erinomaisena lisänä ennen ja jälkeen museovierailun esim. opetuksellisessa mielessä. 3D- ja 360- museoesittelyt ovat huomattavasti parempia kuin pelkät kuvat, parhaimmillaan ne tarjoavat uusia elämyksiä ja vahvistavat museokäyntiin liittyvää elämystä. Eräs keskustelija nosti esiin jopa ajatuksen, että ne museot, joilla on 3D- ja 360- materiaalia verkossa, keräävät enemmän vierailijoita itse museoihinkin. Tutkimusta hän ei liittänyt mukaan, ja mieleen nousi väkisinkin ajatus siitä, että ehkä isommilla museoilla on enemmän resursseja tuottaa tämän kaltaista materiaalia verkkoon (isommat museot = enemmän kävijöitä muutenkin).

4. Hienoa ja sosiaalista sisältöä

Esiin nousi hyviä esimerkkejä esim. Kreikan Acropolis

Belgialaisen museon panoraamakuvat museostaan.

Keskustelua herätti etenkin Googlen art project, johon muutamaa museota oli pyydetty mukaankin.

5. Verkkosisällön ja sosiaalisen verkostoitumisen merkitys on jatkuvasti kasvava

Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen ”Taidelaitokset ja digitaaliset teknologiat” mukaan jo 81% museoista näki verkon ja sosiaalisen median tärkeänä tapana markkinoida taidetta.

78% vastaajista piti myös uusia teknologioita erittäin tärkeinä työkaluina lisätäkseen kävijämääriään.

Yhteenveto: Virtuaalikierrokset eivät kansainvälisen museoammattilaisten joukon mielestä ole ajanhukkaa vaan tuovat aidosti lisäarvoa museoiden kävijöille ja potentiaalisille kävijöille. Tätä tukee myös tutkimukset, joiden mukaan virtuaalikierrokset eivät vähennä museoissa kävijöiden määrää. Tutkimusten mukaan verkkoviestintä ja sosiaalinen media myös nähtiin yhä tärkeämpänä tapana markkinoida sisältöjä ja taidetta -markkinointinahan virtuaalikierroksetkin voidaan nähdä.

Esimerkkejä Suomesta

Ateneum on liittynyt Google Art projectiin viime vuoden lopulla, ja valmista materiaalia pitäisi ilmestyä tämän vuoden puolella.

Päämajamuseon Marsalkka Mannerheimin salonkivaunuun pääsee tutustumaan 3D-mallinnuksen avulla.

Hämeenlinnassa museoista on kuvattu 360-panoraamakuvat

Minna

Sosiaalinen media työvälineenä (by digiuskovainen)

Alkuun pieni hauska kolumni Hesarista. Osu ja uppos.

Mutta asiaan…

Sosiaalinen media tarkoittaa tässä tapauksessa Facebookia, sillä ainakaan vielä ei täällä Pohjolan perukoilla monet muut sosiaalisen median palvelut kuten Twitter tai LinkedIn ole lyöneet läpi ammattimielessä. Twitterin käytöstä tehty tutkimuskin osoittaa, että ainoastaan kirjastot ovat aktiivisia Twitterin käytössä. Suomalaiset käyttävät palvelua myös hyvin vähän verrattuna muihin Pohjoismaiden kansalaisiin.

Entä sitten Pinterest, tuo naisten suosima hieno väline inspiraation hakemiseen tai vaikka päivän piristykseksi (Huom. On olemassa myös miehille suunnattuja Pinterestiä matkivia palveluja kuten Manteresting, henkilökohtainen suosikkini.)? Harva käyttää pinnauksia vielä työn puolesta, ehkä visuaalisen alan edustajia lukuun ottamatta. LinkedIn taas sisältää loistavia ryhmiä (esim. Museum marketing, Museums Association, Museoiden kehittäminen), joista museoalan edustaja saa hyvin kuvan siitä, mitä muualla maailmassa tapahtuu. Hyvänä esimerkkinä erään museoalan edustajan jakama artikkeli siitä, millaista sisältöä Google rakastaa. Kontaktipuolella on hiljaisempaa; kunta-alan edustajat loistavat poissaolollaan (ainakin täällä Lapissa).

Näihinkin juniin varmasti vielä hypätään, ajan kanssa kuten muihinkin. 😉

Facebook-ryhmät kulttuurituottajan paras kaveri

Yksityiskäytössä moni on todennut, että Facebook toimii parhaiten, kun (facebook-)ystäviä on vain murto-osa entisistä. Facebook on lyhyessä ajassa muuttunut todella paljon, ja henkilökohtaisessa käytössä oleva Facebook-profiili on alkanut täyttyä tuttujen tai ystävien tykkäämistä palveluista, ”sponsoiduista mainoksista” sekä muista oheisjutuista, jotka generoituvat uutisvirtaan sen mukaan, mitkä ovat kiinnostuksen kohteitasi (tai FB olettaa niiden olevan). Tätä virtaa voi toki säännöstellä erinäisin asetuksin, mutta kuka todella jaksaa/ehtii tehdä sitä? Moni on alkanut kaivata laatua, ei niinkään määrää.

Kun taas työkäyttöön Facebook on mitä oivallisin väline, ainakin jos hommaa katsoo kulttuuritoimijan silmälasien läpi. Kun aloitin työt museolla, tykkäsin eli ”liketin” kaikista mahdollisista kulttuurialan toimijoista, medioista ja muista asiaan kuuluvista tällä alueella ja muuallakin. Nyt pysyn kuin huomaamatta mukana siinä, mitä täällä tapahtuu muiden kun oman organisaation toiminnassa. Mitä hyötyä siitä sitten on? Voin palvella kuntalaisia paremmin, kun voin kertoa myös muiden kulttuurituottajien ohjelmistosta, voi syntyä uusia yhteistyökuvioita- ja muotoja, voimme käyttää sitä keskinäisenä informaatiokanavana jne…

Kemiä ajattelen mielenkiintoisia ja aktiivisia ryhmiä Facebookissa ovat Kemin kaupunginteatteri, Kemin kaupunginkirjasto, Kemi-ryhmä, Pohjolan Sanomat ja esim. Länsipohjan yrittäjät ry. Usein saa hyvinkin erilaisia näkökulmia johonkin ajankohtaiseen ilmiöön alueella, kun siihen ottaa kantaa eri intressiryhmät.

Ryhmän ylläpitäjä taas saa jo paljon dataa FB:n tilastoista. Eikä vain dataa vaan ihan puhdasta tietoa, jolloin päivityksiäkin voi osoittaa välillä eri kohderyhmille.

Digihörhö vs. oikea elämä

Julkiset toimijat ennen kaikkea ovat uuden tilanteen edessä, kun suora palautekanava on käytössä. Ei voi piiloutua puskiin. Esimerkkinä Joensuun kaupungin verkkosivu-uudistus, jolle on perustettu omat Facebook-sivut. Samalla kun he jakavat tietoa omista ratkaisuistaan muille, me muut voimme napata sieltä omiin projekteihimme hyviä vinkkejä. Tämä on vissin sitten sitä, kun ”some-sukupolvi” pääsee projektinvetohommiin. Kaikki jaetaan, hyvässä ja pahassa. 🙂 (Ja viljellään hymiöitä, jotta tulee selväksi, että tämä oli kevyt heitto, ei raskaasti otettava piikki tai moite.)

Kuten alun kolumnissa asiaa sivuttiin, me ”toimii kaikissa päätelaitteissa” -tyypit puhumme eri kieltä kuin ihmiset, jotka ovat luoneet suurimman osan urastaan ajassa, jolloin ei tarvinnut erottaa verkossa tapahtunutta siihen, mitä tapahtui IRL (eli In real life, oikeassa elämässä). Some-hörhölle kaikki uusi on ihmeellistä ja lähes kritiikittömästi sitä syöksyy kohti uusia, _suuria_ mahdollisuuksia, jotka liian usein päätyvät mahalaskuun. Epäonnistumiset eivät missään nimessä nimittäin ole häpeän aihe digiajan tekijälle; tottahan sitä rapatessa roiskuu! Esiselvityshanke jo pelkkänä sanana saa digityypin haukottelemaan -kun pitäs olla jo tekemässä, ei selvittelemässä, että kannattaako edes tehdä. Mobiiliuskovaiset huokaisevat myös syvään ja hartaasti, kun joku kysyy jälleen kerran sitä, että mihin sitä Internettiä nyt tarvittiinkaan? Hyvin tuttuja ovat myös aloitukset: ”Ei tule kestämään tämä ilmiö…” tai ”Ei tule yleistymään (tämä atk)…”.

Helposti käy niin, että ollaan hyvin kaukana toistensa näkemyksistä, vaikka kummallakin olisi paljon annettavaa toiselle. Näiden kahden sukupolven hyvän ja hedelmällisen yhteistyön löytäminen on yksi edessä olevista _suurista_ mahdollisuuksista(!) alalla kuin alalla. 😀

Ja jottei kellekään jää epäselväksi, niin tässä kirjoituksessa ennen kaikkea ”pilkkaan” omaa viiteryhmääni eli digiuskovaisia.

Minna