Category: Tekijänoikeudet ja lisenssit

Sisältöä verkkoon: pelejä museoille

Pohdittiin museolla sitä, millaisia pelejä voisi tulla itse museoihin kosketusnäytöille. Aloin asiaa pohtia, ja yllätyksekseni pelin ”tekeminen” ei olekaan niin hankalaa kuin luulin. Seuraavilla ohjeilla ”tein” kaksi erilaista peliä: muistipelin sekä ”drag&drop”-pelin, jossa sana yhdistetään kuvaan.

”Siksi sulkeissa, koska oikeasti en tehnyt peliä. Muokkasin valmista, avointa koodia niin, että pelissä on valitsemani kuvat, sanat ja värimaailma.”

1. Ensin pohtimaan, mitä halutaan

Tavoitteena on tehdä nykyaikaisia, useimmilla päätelaitteilla toimivia pelejä, jotka toimivat sekä kosketusnäytöissä että hiirellä. HTML5-pelit toimivat ainakin lähes kaikissa, uusimmissa selaimissa, joten päädyin tähän valintaan. Toisaalta uskon myös, että HTML5-tuki yleistyy koko ajan, joten työ ei mene hukkaan (Ja jonka vuoksi en halunnut tehdä flash-peliä, joiden tekemiseen ohjeita löytyy vaikka kuinka.).

Toisaalta tavoitteena on hyvin yksinkertaisia, lähinnä koululaisille suunnattuja pelejä, joissa kumminkin on mukana mahdollisuus muokata peliä niin, että siihen voi myöhemmin lisätä museopedagogista sisältöä. Drag&drop-peli sekä muistipeli ovat kummatkin optimaalisia kosketusnäytöllisille laitteille, ne ovat intuitiivisia oppia, sekä niitä pelatessa mahdollisesti jopa oppii jotain.

2. Google laulamaan

Hain erilaisia hakusanoilla oikeaa lopputulosta, esim:

free online games for HTML5

free drag&drop games for HTML5

free memory game for HTML5

open source games for HTML5

jne…

3. Oikean valinnan tekeminen

Tämä onkin ehkä haastavinta eli valikoida ja löytää juurikin se oikea peli tai pelintekokehys. Suuresta tietomäärästä oikean tiedon löytäminen ja sen hyödyntäminen on haaste sinäänsä. Ja varmistaa vielä, että koodi on vapaa käytettäväksi. Usein se onkin yleishyödylliseen käyttöön vapaa, kaupalliseen käyttöön voi ollakin jokin lisenssi.

Löysin tällaisen pelin:

http://www.scirra.com/arcade/example/1186/drag-n-drop-matching-game

Tämän pelin lähdekoodi on sivulla ladattavissa. Peli on tehty Construct2-frameworkilla (=pelikehys).

http://www.scirra.com/store/construct-2

Ylläolevassa linkissä tulee ilmi, millainen lisenssi ilmaisessa versiossa on, mihin pelejä voi käyttää ja millaisia työkaluja ilmaisella versiolla saa ( ja mistä jää paitsi).

4. Pelin lähdekoodin lataaminen koneelle

Pelin lähdekoodi löytyy pelin alta Download -linkistä. Pelin alla olevassa keskustelussa pelintekijäkin jopa kehoittaa tekemään pelistään omaa versiota omilla kuvilla.

Pelin lähdekoodi ladattavissa linkistä.

Pelin lähdekoodi ladattavissa linkistä.

5. Peliohjelman lataaminen koneelle

(4. ja 5. kohta, kumpi vain ensin.)

Kun lähdekoodi (”projekti”) on ladattu koneelle, tulee ladata koneelle myös itse ohjelma, jolla peliä voi muokata eli tässä tapauksessa Construct2.

https://www.scirra.com/construct2

Kun ohjelma on koneella, etsin aiemmin lataamani projektikansion ja avasin sen. Se avautuu automaattisesti Construct2:een.

6. Pelin muokkaaminen

Sitten tulee valita sanat ja kuvat, jotka haluaa korvata alkuperäisillä.  Sitten ohjesanojen suomentaminen, sekä värimaailman muuttaminen alkuperäisestä toisenlaiseksi. Kun peli on valmis ja sitä haluaa katsoa valmiina selaimelta, tulee tietokoneelta olla mahdollista myös katsoa luotua sisältöä ilman, että se on vielä Internetissä. Tähän tarkoitukseen voi käyttää esim. xamppia, jossa on mukana Apachen serveri ja mysql-tietokantatuki. Xamppin voi ladata täältä (avoimen lähdekoodin, ilmainen ohjelma).

7. Pelin pakkaaminen, ”leipominen”, exportaaminen

Kun peli on valmis laitettavaksi verkkoon, se pitää muuttaa sellaiseen muotoon, että se on valmis suoraan pelattavaksi. Kun on kyse ilmaisesta versiosta ja toisen tekemästä pelistä, jota on vain muokannut, sitä ei voi käyttää kaupalliseen tarkoitukseen eikä lisätä esim. sovelluskauppoihin. Joten ”exporttasin” pelin HTML5 -sivuksi.

8. Pelin siirtäminen nettiin

Tämän jälkeen pelin voi siirtää jollakin tiedostonsiirto-ohjelmalla (esim. Filezilla) palvelimelle.

Alla ”sneakpeak”-kuva minun tekemästä versiosta. Kuvat on napattu ja muokattu meidän kokoelmakuvista, on muuten vielä varmistamatta sekin, että voinko näitä käyttää. Tässä olikin koko homman suurin harmi: Yritin etsiä erilaisilla Creative commons -hauilla kuvia perinteisistä esineistä. Tiedän että Suomi on täynnä museoita, joilla on kokoelmissaan esikatselukuvia näistä alla olevista esineistä, mutta yhtään sellaista ei tullut vastaan lisenssihauissa. Harmittavan vaikeaa on löytää kuvia tällaiseen.

Pelin ideana on yhdistää vasemmalla olevat sanat oikealla oleviin kuviin. Koko peli tulee sitten näillä näkymin verkkosivuille tai museon näyttelyn yhteyteen kosketusnäytölle. Ei tämä suurta tiedettä ole, mutta varmasti saa koululaiset hetkeksi miettimään, mikähän se härkin / hierrin mahtoi ollakaan…

perinnesanapeli1

Disclaimer: En ole opettaja (oppilaiden onneksi), joten ohjeet voivat olla sekavat. Enkä myöskään ole millään lailla peliasiantuntija, joten jos jokin ylläolevassa tekstissä on suorastaan väärin / antaa väärän kuvan, pyydän ystävällisesti kommentteja, niin voin asian korjata.

Toivottavasti joku museolainen innostuu tutustumaan! Esim. Scirran sivuilla oli vaikka kuinka erilaisia tutorial-pelejä, joiden avulla pelintekoa voi harjoitella. 🙂

Minna

Mainokset

Museokentällä tapahtuu: ”Ovatko virtuaalikierrokset hyödyllisiä vai ajanhukkaa?”

LinkedIn-ryhmän ”Museum marketing” keskusteluissa nousi esiin mielenkiintoinen aihe. Museoammattilaiset jakoivat mielipiteitään ja kokemuksiaan 3D-tai 360- virtuaalikierroksista eli siitä, että museon näyttelyihin ja tiloihin voi tutustua verkossa (Tilat kuvataan panoraamana tai mallinnetaan 3D:nä.) ilman, että asiakas käy itse museossa.

Esiin nousseita asioita / kysymyksiä:

1. Pienen ja syrjäisen museon huoli: menetetäänkö asiakkaat, kun verkkoon tarjotaan kaikki se, mitä museoissa on tarjolla. Onko se oman oksan sahaamista?

Englannissa tehdyn tutkimuksen mukaan tämä huoli on turha (ainakin Briteissä). Virtuaalinäyttelyt eivät ole vähentäneet kävijöitä museoissa. Moni etenkin nuoremman sukupolven edustaja  haluaa tsekata etukäteen, mihin on menossa.

2. Tekijänoikeusongelmat

Google art project on ilmainen, mutta videoiden tekijänoikeudet ovat Googlella. Tämä nähdään monessa museossa ongelmana.

3. Virtuaalikierrokset eivät kilpaile fyysisen museon kanssa

Virtuaalikierrokset nähtiin keskustelussa etenkin erinomaisena lisänä ennen ja jälkeen museovierailun esim. opetuksellisessa mielessä. 3D- ja 360- museoesittelyt ovat huomattavasti parempia kuin pelkät kuvat, parhaimmillaan ne tarjoavat uusia elämyksiä ja vahvistavat museokäyntiin liittyvää elämystä. Eräs keskustelija nosti esiin jopa ajatuksen, että ne museot, joilla on 3D- ja 360- materiaalia verkossa, keräävät enemmän vierailijoita itse museoihinkin. Tutkimusta hän ei liittänyt mukaan, ja mieleen nousi väkisinkin ajatus siitä, että ehkä isommilla museoilla on enemmän resursseja tuottaa tämän kaltaista materiaalia verkkoon (isommat museot = enemmän kävijöitä muutenkin).

4. Hienoa ja sosiaalista sisältöä

Esiin nousi hyviä esimerkkejä esim. Kreikan Acropolis

Belgialaisen museon panoraamakuvat museostaan.

Keskustelua herätti etenkin Googlen art project, johon muutamaa museota oli pyydetty mukaankin.

5. Verkkosisällön ja sosiaalisen verkostoitumisen merkitys on jatkuvasti kasvava

Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen ”Taidelaitokset ja digitaaliset teknologiat” mukaan jo 81% museoista näki verkon ja sosiaalisen median tärkeänä tapana markkinoida taidetta.

78% vastaajista piti myös uusia teknologioita erittäin tärkeinä työkaluina lisätäkseen kävijämääriään.

Yhteenveto: Virtuaalikierrokset eivät kansainvälisen museoammattilaisten joukon mielestä ole ajanhukkaa vaan tuovat aidosti lisäarvoa museoiden kävijöille ja potentiaalisille kävijöille. Tätä tukee myös tutkimukset, joiden mukaan virtuaalikierrokset eivät vähennä museoissa kävijöiden määrää. Tutkimusten mukaan verkkoviestintä ja sosiaalinen media myös nähtiin yhä tärkeämpänä tapana markkinoida sisältöjä ja taidetta -markkinointinahan virtuaalikierroksetkin voidaan nähdä.

Esimerkkejä Suomesta

Ateneum on liittynyt Google Art projectiin viime vuoden lopulla, ja valmista materiaalia pitäisi ilmestyä tämän vuoden puolella.

Päämajamuseon Marsalkka Mannerheimin salonkivaunuun pääsee tutustumaan 3D-mallinnuksen avulla.

Hämeenlinnassa museoista on kuvattu 360-panoraamakuvat

Minna

Museokentällä tapahtuu…muualla maailmassa

Ajattelin koota tämän otsikon alle muutamia mielenkiintoisia juttuja, mitä tällä hetkellä tapahtuu muualla kuin Suomen museokentässä, liittyen lähinnä digitaaliseen kokoelmanhallintaan ja verkkoviestintään. Olen poiminut näitä ihan yleisesti netistä, LinkedIn -ryhmien keskusteluista sekä todella aktiiviselta OpenGlam -sähköpostilistalta.  Aloitetaan Ruotsista.

Kolme museota avaa kokoelmansa yleisölle Ruotsissa

Kolme museota eli Kuninkaallinen asevarasto (Mikä lie oikea suomennos? Livrustkammaren ruotsiksi, The Royal armoury englanniksi.) , Skoklosterin Linna ja Hallwyllin Museo ovat julkaisseet yli 40 000 hyvänlaatuista kuvaa verkossa käytettäväksi avoimilla lisensseillä. Kuvia voi selata helposti, ja mikä tärkeintä: lisenssi näkyy nopeasti ja selvästi jokaisen kuvan alla. Kaikki kuvat ovat jonkun seuraavan lisenssin alla: CC BY A, CC BY SA, ja public domain eli CC0.

Käytännössä nämä kaikki kolme lisenssiä (CC0 taitaa olla enemmän kuin lisenssi, se tarkoittaa kaikista oikeuksista luopumista.) mahdollistavat kuvien käytön ihan mihin vain, myös kaupalliseen käyttöön. Lisäksi museot (kolme museota, yksi hallinto) ovat lyöneet hynttyyt yhteen Wikimedia Swedenin kanssa, jotta kuvat ovat saatavissa myös Wikimedia Commonsin kautta.

Ruotsissakin on ongelmansa: esimerkiksi yhteistä avoimen datan portaalia ei Ruotsista löydy. Erinomainen artikkeli Ruotsin tilanteesta löytyy  www.sweden.se -sivuilta (englanniksi).

…Ja meillä Suomessa

Yksi harmaita hiuksia monelle aiheuttava ongelma on tekijänoikeudet. EU:ssa on meneillään omat neuvottelut koko uudesta tekijänoikeuslaista, ACTAsta. Museoiden osalta ilmeisesti viimeisimmillä Museoalan teemapäivillä on asiaa käsitelty kattavasti, ja Museoliiton blogissa on hyvä yhteenveto Suomen museoiden tilanteesta. Halua on löytää tapoja avata omia kokoelmiaan, mutta lainsäädäntö ja sen kiemurat estävät. Kuten blogissakin tulee ilmi, Creative Commonsin tapaiset lisenssit helpottavat verkossa sekä ammattilaisia että käyttäjiä ymmärtämään, missä mennään.

Mitä hyötyä tosiaan on hienosta käyttöliittymästä, jonka kautta voi selata (tähän iso luku ja monta nollaa) kuvia, jos niitä ei voi käyttää millään tavoin? Tai käyttäjä ei tiedä, miten niitä käytetään? Toki ne ovat itsessään yleissivistäviä, joka sinällään on itseisarvo, mutta kun potentiaalia olisi niin paljon muuhunkin.  Etenkään Europeana-tietokanta ei ole tarpeeksi selvästi nostanut käyttöliittymässään esiin käyttäjien näkökulmaa. Puhutaan metadatan lisensseistä (jotka kiinnostavat lähinnä sovelluskehittäjiä) tai ei puhuta lisensseistä ollenkaan. Heti sivulle tultaessa pitäisi olla selkeä viesti peruskäyttäjälle: Miten voin hyödyntää tästä tietokannasta löytyvää materiaalia? Mistä se tieto löytyy? jne… Europeanassa on yksi iso plussa; Objekteja voi hakea lisenssien mukaan. Ja lähes kaikille objekteille on määritelty jokin lisenssi, etenkin kuville.

Finnassa taas objekteille ei ole erikseen lisenssejä, tässä olemme jäljessä monia muita maita. Metadataa saa hyödyntää vapaasti. Finnan käyttöehdoissakin lukee: ”Näillä sivustoilla oleviin aineistoihin voi liittyä lakiin tai sopimuksiin liittyviä oikeuksia tai rajoituksia. Oikeuksista ja rajoituksista kerrotaan sisältöjä hallinnoivien organisaatioiden sivustoilla.” <— Tämä ja mahdollisesti suuri C-vesileima kuvan päällä, on märkä rätti esim. opettajan kasvoille, joka mielellään hyödyntäisi hienon tietokannan kautta tarjottua materiaalia omassa opetuksessaan.

Ja jatkuu: ”Joidenkin hakutulosten kohdalla Finnassa näytetään metatietoihin liittyvän digitaalisen aineiston kuva, esimerkiksi kuva museoesineestä, taideteoksesta, valokuvasta tai kirjan kannesta. Näihin ns. esikatselukuviin voi liittyä käytön rajoituksia samalla tavalla kuin aineistoja hallinnoivien organisaatioiden sivustoilla oleviin aineistoihin.” Toisin sanoen jos museoammattilainen on ottanut valokuvan jostain esineestä, tätäkään kuvaa ei voi hyödyntää ilman organisaation lupaa. Lisenssien määrittäminen valokuvateosten ja museoon lahjoitettujen valokuvien kohdalla on toki hankalaa, mutta tuntuisi, että museotyöntekijöiden ottamat kuvat, jotka kuvaavat itse esinettä, huom: eivät ole itse säilytettävä esine, tulisi automaattisesti lisenssoida CC0:n alle.

Henkilökohtaisesti ajattelen niin, että lisenssoinnin myötä tiukkaan lisenssoidut materiaalit (joita ei saa käyttää missään muodossa ilman tekijän lupaa) jätettäisiin rauhaan, kun olisi riittävästi ja helposti tarjolla materiaalia avoimin lisenssein. Tulisi hieman järjestystä kaaokseen.
Mielenkiinnolla jäämme odottelemaan Museo2015 -hankkeen (hieno hanke) lopputuloksia, joiden myötä Suomeen tulee yksi yhteinen kokoelmanhallintajärjestelmä ja yhteiset luettelointiohjeet (löytyy täältä). Nämä jo sinällään antavat työkaluja Suomen museokentälle vastata ajan haasteisiin.

Minna

Lisää aiheesta:

http://storify.com/Teema12/perjantai-aamu-ja-tekijanoikeudet

http://www.opencultuurdata.nl/about/

https://www.kiwi.fi/display/finna/Avoin+metatieto