Category: Uncategorized

Avoimin mielin vapaata tietoa / vapain mielin avointa tietoa

Tällä hetkellä pyörii paljon käsitteitä, jotka liittyvät esim. sisällöntuotannon tekijänoikeuksiin ja eri ohjelmien käyttöoikeuksiin. Otin hieman selvää näiden käsitteiden eroista. Ongelmana on usein myös käännöserot, sillä englanninkielestä sana free kääntyy helposti sekä vapaaksi että ilmaiseksi. Usein vapaa onkin ilmainen mutta kaikki ilmaisohjelmat eivät ole vapaita.

Käsitteet ”avoin lähdekoodi” ja ”vapaat ohjelmistot”

GNU.org:n sivuilla (tässä tapauksessa subjektiivinen lähde, mutta ollaan ainakin alkuperäisen lähteen äärellä. 🙂 ) käsitellään käsitteiden open source (”avoin lähdekoodi”) ja free software (”vapaat ohjelmistot”) eroja. Sivuston mukaan periaatteessa samaa asiaa tarkoittavat käsitteet juontavat juurensa täysin erilaisesta lähtökohdasta. Avoin lähdekoodi on lähinnä kehitysmetodi, jota hyödynnetään ohjelmistojen luomisessa (käytännönläheinen lähestyminen asiaan: avoin lähdekoodi mahdollistaa mahdollisimman suuren määrän osaavia koodin muokkaajia, näin ollen periaatteessa tavoitteena on luoda ohjelmasta kooditasolla parempi ja parempi), kun taas ”vapaa ohjelmisto” on enemmänkin ideologia, jonka taustalla on ajatus kaikkien oikeudesta ohjelman muokkaamiseen, jakamiseen ja käyttämiseen. Sivulla myös korostetaan sitä, että kyseessä ei ole synonyymi sanan ”ilmainen” kanssa. He käyttävät vertauskuvaa: ”Ajattele mielummin sananvapautta (free speech) kuin ilmaista olutta (free beer).”

Vuonna 1998 perustetun Opensource.org:in mukaan (vastanäkökulma yllä olevaan tekstiin) ”avoin lähdekoodi”-käsite syntyi Piilaaksossa samana vuonna kuin Netscape päätti avata oman lähdekoodinsa kaikille. Sivuston mukaan ”avoin lähdekoodi”-käsitteen synnyn tärkeimpiä lähtökohtia olivat juurikin käytännönläheinen näkökulma avoimen koodin hyötyihin. Myöskin tärkeänä pidettiin bisnesnäkökulman mukana oloa, jonka vuoksi myös opensource.org -sivuston mukaan haluttiin pesäero poliittisesti ja ideologisesti sävyttyneeseen ”vapaat ohjelmistot” -käsitteeseen.

Kummallakin elimellä (Free software foundation ja Open source foundation) on siis hyvin samanlainen käsitys siitä, miksi on olemassa kaksi eri käsitettä, vaikka olen ymmärtänyt että näkemyserojakin löytyy. Jos vedetään viivat suoriksi, niin ”vapaa” -sana on ideologisesti värittynyt, kun taas ”avoin” -sana on neutraali ja keskittyy itse käytäntöön ei ideologiaan.

Lisenssit

Kovin suurta merkitystä tällä ei ole meille käyttäjille, sillä lisenssit (jotka kumminkin ovat se ”käytännön taso”, joiden yläpuolella tavallaan nämä käsitteet ovat) ovat ne, jotka kiinnostavat meitä ja nämä kaksi katto-organisaatiota myöntävät/käyttävät samoja lisenssejä.

Moni ohjelma toimii jonkin lisenssin alla. Esim. Joomlan ja Drupalin kaltaiset julkaisujärjestelmät toimivat GNU General Public Licensen alla, jonka on perustanut 1980-luvulla Free software foundation.

Sisällöntuotannossa tunnetuimpia lisenssejä on Creative Commons -lisenssi, joka on luotu suojaamaan, turvaamaan ja helpottamaan luovan materiaalin levittämistä ja jakamista sekä verkossa että sen ulkopuolella. CC-lisenssin sivuilla tiivistetään hyvin että ”Kaikki oikeudet pidätetään on muutettu muotoon jotkut oikeudet pidätetään”.

Nykypäivänä on hyvin tyypillistä, että luodaan verkkoon sivusto, joka on rakennettu avoimella lähdekoodilla (esim. drupal, concrete5, plone, joomla…), joka hyödyntää vapaiden ohjelmistojen lisenssejä (GNU GLP) ja jonka sisältö on tuotettu niin, että sitä saa käyttää muualla ja muiden toimesta Creative Commons -lisenssin sallimissa puitteissa.

New game, new rules

Aika eri meininki kuin esim. printtimediassa. Pakko tietenkin ollakin, kun netti on jo aikoja sitten mahdollistanut sen, että tekijänoikeuksia rikotaan sumeilematta joutumatta siitä millään lailla vastuuseen. Creative commonsin tapaiset lisenssit yrittävät vastata tähän ongelmaan tarjoamalla muiden luomaa sisältöä verkkoon hyödynnettäväksi laillisesti. Onko tämä periksi antamista ”villille verkolle”? Tietyllä tavalla joo, mutta toisaalta toimintaympäristö on täysin toinen kuin printtimediassa, joten myös ansaintalogiikka on mietittävä uudelleen. Luin jostain hyvän vertauskuvan (nyt muistankin, se oli A book a part Responsive Design -ekirjassa), jossa pohdittiin sitä, kuinka aina uuden median syntyessä kopioidaan aluksi vanhaa (esim. Internetsivut, joiden periaatteet hyvin vähän poikkesivat aluksi printistä ja täten jäi hyödyntämättä uuden välineen tuomat mahdollisuudet vs. tuotiin mukana juttuja, joiden sopivuus uuteen ympäristöön oli vähintäänkin kyseenalainen.)

 

Yhteisöpalvelu YouTube tarjoaa kanavan jakaa materiaalia myös paikallishistoriasta. Kemi 1939 kaitafilmillä kuvattuna. Tällä kertaa jakajana on Kemin kaupunki, hyvinkin voisi olla myös joku museoista jakamassa kaitafilmiarkistojaan.

 

Nyt ollaankin tilanteessa, jossa koko Internetin käyttö on uuden ajan kynnyksellä = erikokoiset päätelaitteet yleistyvät vauhdilla. Internetin käyttö on ”osa elämää”. Sinne ei enää mennä, siellä ollaan käytännössä koko ajan.

Myös käyttöliittymäsuunnittelu on uuden ajan kynnyksellä = päätelaitteeseen mukautuva suunnittelu, joka vastaa edellä olevaan tarpeeseen ja joka pakottaa miettimään sivut täysin uudelleen ja hyvin vahvasti käyttäjä-edellä periaatteella.

Kaiken lisäksi me ihmisetkin tullaan jo perässä eli periaatteet ja ajatusmaailma alkavat olla valmiita vapaalle tai avoimelle sisällöntuotannolle.

Uusi media eli Internet on luomassa omat sääntönsä ja omat toimintatapansa. Nyt ollaan tosiaan vasta alussa, mutta jo kymmenen vuoden päästä verkkoympäristö on varmasti jotain ihan muuta kuin nyt.

Minna